IRC-Galleria

Vanhuus tuli sitten nopeasti. Yksi hyppy ilman kunnon venyttelya, ja pam. Auts ,sattuu.
Ja, niin. Kylla se lammittelykin oli tehty, mutta omat venyttelyt jaivat uupumaan, paskan pyorailykelin takia olin melkein myohastya treeneista... Seli seli.

PS. 13.2. Klo 20.30.

Kolmion kuva paketissa.

No niin, nyt se on sitten diagnoosi tehty. Valilevyj' revennyt kaksin kappalein. Parin viikon pakko lepoa, ja samalla sopivasti kuntouttaen. Ettei arpeudu ja rustotu jumiin. Ja sitten varovasti kokeilemaan taas treenaamista... Ihan varovasti vaan. Siis ihan oikein helvetin varovasti, ihan pikkaisen vaan, jos on kipua niin heti stoppi.

No, aikaisemmin se kyllä onnistui, uuden kovon partitiointi ja asennus... Pari päivää tässä yritellyt, ja ei onnistu. Täytyy sitten luovuttaa ja pyytää joku nörtimpi kaveri avuksi. Tai jos vielä kerran yrittäis... Lähinnähän tämä huonontaa yhteydenpitoa ystäviin.
Kerholla on onneksi w-lani ja vanha kone... EI vaan viitsisi jokaisen pienen jutun takia vintata pyörällä 5km, että pääsee nettiin... Niin ja kyllähän konetta tarvii muuhunkin; Edittiin ja kirjoitteluun tms.
Puhelimellahan vois surffata, vaan kun on niin vanha puhelin. Eipäs tässä paskempia.

Kolme päivää kameran takana, ulkona, talvella. Poro-Feria. Onneksi oli leuto keli, eikä ollut kovin tuulistakaan, joten homma eteni aivan kohtuudella.
Pahin tilanne oli (joka sekään ei kovin paha), 1. pävinä ensimmäisessä skereenauksessa, joku oli vetäissyt bnc-videokaapelin poikki... Toinen kamera siis pimeänä. Ja hetkeä aikaisemmin ne kyllä testattiin... Juoksemista ja sinkoilua paikasta toiseen. Normi hommaa siis=) Muuten ei sattunut suurempia haavereita (juu, mun mielestä se kirjoitetaan kahdella aa:lla, se haveri).
Yksi tyypillinen juttu; Esiintyjä tuo meille 95kpl. digikuvia, 10min .ennen esityksensä alkua...
Ne ois pitänyt saada videotykillä ulos... Mutta miten? Meitä oli tasan 2 kameramiestä, ja ohjaaja.
Ja sitä videotykkiäkään ei ollut, vaan LED-näyttö skreeni johon menee videokuva, valokaapelia pitkin, ja juuri siitä esiintyjästä on tarkoitus kuvaa skreenata.Joten joko tai... Ja meille ei ajoissa informoitu tästä kuvakollaasista mitään. Oishan ne kuvat ollut ihan kiva saada sinne koneelle mistä mainokset ja logot pyörivät, ja vieläpä oikean kokoisina ja ihan timelinelle rendattuna... Ja esiintyjän edustajan sanoin; Mulle luvattiin että homma onnistuu...
No, ei ainakaan meillä ollut tietoa että oli luvattu. Kun ei voi sitä powerpointtiakaan polkaista aivan muutamassa minuutissa pystyyn. Kun niitä mainoksia on pakko pyörittää, ja kameramiehet juoksevat jo kameroiden taakse. Myötätunto oli varmaankin ainoa jota pystyimme tarjoamaan, olemassa olevien realitettien lisäksi. Ja sitä livekuvaa sinne skreenille.

Keikkareissulla olin, ja kotiin takaisin tulin.

Oulu-Kokkola-Vaasa-Kuortane-Helsinki-Espoo-Somero-Helsinki-Tampere-Oulu.

kuvaaja/assari/roudari. Juurikin sitä.

Työtunteja reilut 80, viikossa. Sekä n.24 tuntia autossa, tien päällä.

Kalusto tappiot; Hukatut hanskat ja maiharin rikkoontunut vetoketju.

Sekä lukuisat mustelmat ja pienet nirhaumat.

Siis ei mitään tavallisesta poikkeavaa.

Jos olisin vähänkin seurannut Visan käyttöäni loppuvuodesta, olisin tiennyt että olen ylittänyt luottorajan muutamalla satkulla. Mutta, onneksi huomasin sen ennen tulevaa laskua, on se kätevä tuo nettipankki, kun voi seurata omaa taloudellista katastrofia, lähes reaaliajassa. Just, ei siinä vielä kaikki. Joulukuussahan olin sen verran töissä, etten tod.näk. saa yhtäään soviteltua päivärahaa... Ja siitä suurimmasta palkasta olivat vieneet sen 60% veroja... Arggh. Summa summarum, eli siis talouteni tulisi olemaan Visan laskun verran miinuksella. Eli siis ajatus siitä että hoidan ensi kuun vuokran aluksi visalla, ja kun saan tulevista keikoista rahat, niin sitten hoitelen sen laskun ennen kuin korkoa ehtii kertymään... Ja nyt kun katson tuota suunnitelmaa, ihan hävettää... Soittelin parit puhelut... Verokorttini ei ollut saapunut ajoissa palkanlaskentaan ( kiitos sen edellisen työnantajan joka ei sitä saanut eteenpäin ajoissa), mutta soittaessani toimistolle olivat jo saaneet sen käteensä, ja lupasivat oikaista sen veron. Kun vastaavaa ei ollut sattunut, olin hetken aikaa kylmähiki pinnasssa. Ja kauhuskenariot pyörivät mielessä=) Soitin luottokuntaan, nostivat luottorajaa, n.200eurolla. Siis, nämähän ovat aivan pikku juttuja.
Mutta... Visan vinguttelun on nyt sitten loputtava. Sen on oltava jatkossakin vain hätävarana, ei kaikennäköisten harraste välineiden ostelua varten. Niin, miehetkö eivät muka shoppaile?
Noh , mitä opimme tästä? Hoida kaikki asiat itse, mikäli voit ( se verokortti!). Niin, ja oiskohan sitten kuitenkin aina parempi elellä jotenkin muuten kuin velaksi. Tekisi mieli leikellä tuo Visakortti kahtia.
Niin, ja eilen tuli sitten soitto, ja tarjottiin viikonlopun mittaista kuvauskeikkaa, sen lisäksi että toisen työnantajan kautta on edellis viikon (!) mittainen kuvauskeikkareissu. Keikkaa siis pukkaa.
Pitäkää peukkuja että hommat menisi putkeen. Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Olipas tuossa taas yllättävän aktiivinen viikonloppu. Harrastuksia ja vanhoja jermuja. No, se siitä.
Ihmiset muuttuvat joskus yllättävän vähän vuosien saatossa.

Kuitenki on aina kiva tulla takaisin kotiin. Vaikkakin sitten junalla, kun aamulla on nukkunut varatun lentonsa ohi... Jep. Sinne meni 70e. Mutta, anyway. Alkaa mahakin taas pelaamaan normaalisti, ja ei hiki puske pintaan pelkästä paikallaan seisomisesta. Sellainen tila ja tauti on ikävää. Ei toivo kenellekään. Tai no. eihän tähän kuole, yleensä.

Elämäni ensimmäinen joulu kun en ole syönyt palaakaan jouluherkkuja.
Niitä on kyllä tarjolla, vähän liiankin kanssa kun en pysty niitä verottamaan. Kuumetta ei sinänsä ole ollut paljoa.
Tänään olen kuitenkin jo syönyt hieman täysviljatuotteita. Paino ei onneksi ole juurikaan tippunut, vielä. Joten eiköhän tästä kohta olla jo kunnossa. Joskus se voi tehdä hyvääkin,elimistön täystyhjennys. Hyvää joulua itse kullekin taholle.Paskataudista huolimatta.

Hyvää joulua kaikille. Se Jouluhan tulee joka tapauksessa, piti siitä tai ei. Omalta kohdaltani se on aikaa olla lähimpien sukulaisteni kanssa. Ja nyt vanhana ja 'kypsänä' ymmärrän sen että, yleensäkin se mitä teet ja miten elät on sinänsä sivuseikka, kunhan säilytät välit lähimpiin ihmisiin aitoina ja vilpittöminä.

Vuodesta -99 olen tässä asunut. Ja samat seinänaapurit ovat olleet koko sen ajan. Toista naapuria olen nähnyt alle 20 kertaa koko aikana. Ja sitä toista en kyllä välittäis nähdä senkään vertaa... Vanha sekopää. Uusin repliikki; -Eikö sitä edes naapurille puhuta? Kun kävelin ohi ja en reagoinut portaissa koko äijään. Tähän vastasin; -Huomenta. Ilman mitään ivallista tms.
Johon hän vastasi;-luuletko olevasi parempi kun et naapurillesi juttele... Senkin huumekauppias, olen sen touhun nähnyt... Tähän vastasin - Selvä juttu. Ja kävelin pois. Sanomattakin selvää (toivottavasti ainakin sinulle joka luet tätä) etten tietenkään myy huumeita.En ole käyttänyt saati sitten myynyt ko. tavaraa koskaan. Aivan totaalisen vainoharhainen on tuo naapuri. Onneksi ei kuitenkaan tällä kertaa meinannut päälle käydä, kuten joskus on meinannut tapahtua kun olen nauranut sen jutuille... Siinäpä syy miksen edes tervehdi. Äijä on lisäksi vanha satamajätkä, ja nyrkkeilijä. Ei tee mieli sellaisen kanssa ottaa yhteen. Vitun idiootti.