IRC-Galleria

Kosketit sydäntäni. Hymysi särmä avasi panssarin.
Silmiesi valo valaisi sielun.
Perhonen tulen liekissä,
hehkuen,
hetken yhtä, ja jo poissa.

Jälkeen eron, tyhjyydessä, on tilaa sydämellä kasvaa.


Feeniks linnun tavoin olen noussut ihmissuhteitteni tuhkasta.
Kuin Ikarus olen tavoitellut rakkauden aurinkoa, ja sen poltteeseen palanut.
Mutta nyt tiedän sen, haluan vain lentää.

Aurinko pilven takaa,
kuin tulevaisuuden välähdys,
värjäten kaiken purppurallaan.
Se on sydämeni väri.
Ja siksi elän.

Kesäyön varjot, niin samettisen pehmeät kuin ihosi.
Yhtä epätodelliset, kuin hyvästit.
Vain tuoksusi minussa, on todellista.

Olet pienen pieni hiekanjyvä rannalla. Aallot vievät sinua, tunteiden meressä. Se muodostuu kyyneleistä ja tuskasta. Näet välillä valoakin. Kaikki muuttuu auringon paisteeksi, ja elämäsi voisi asettua uomiinsa. Kunnes uusi tumman puhuva aalto vie sinut kohinan ja kuohun mukana harmaisiin pärskeisiin.

Repaleiset syksyn pilvet tavoittelevat taivaalta kohti maata.
Haluaisin ojentaa käteni niitä kohti. Pyytäen imaisemaan täältä pois. Nukkumaan taivaan pilvi tarhaan, väsymykseni pois.

Kirkas liekki palaa nopeasti loppuun. Paljonko on sydäntä annettu, mitä voi polttaa? Sen haluaisin tietää. Tuntuu että vaikka sydän olisi kuinka suuri tai kultainen, tämä maailma muuttaa sen kiveksi. Toisaalta jopa kivestä voi pusertaa kyyneliä. Ja kuitenkin, haluaisin vain elää kanssasi ja iloita siitä että sinä olet olemassa. Jos olet olemassa minua varten, minä olen aina olemassa sinulle. Elän sydämessäsi vielä, kun oma sydämeni ei enää syki. Ja sinä minussa niin kauan kuin ymmärrän mikä on tärkeää. Se on elämä.