IRC-Galleria

Kuu valaisee pimeyteen,
luo varjot huoneeseen.
En unta saa,
sua vain aattelen.
Ikävää kipeää kannan sisälläin,
sinut kadotin,
yöhön vajosin.
Miestä kaipaavaa vain muistot lohduttaa.

Mä putoan uniin kauneimpiin,
hetkiin menneisiin,
kun kanssas olla sain.
Taas katoan
öisiin maisemiin,
päiviin eilisiin,
yhteisiin unelmiin.
Mä putoan.

Yö tummentuu,
sammuu kuu.
Mielessäni nään,
kun ääriviivas piirtyy pimeään.
Kuin hymyilllen,
hyväillen,
oisit sylissäin.
Sinut kadotin,
yöhön vajosin.
Miestä kaipavaa vain muistot lohduttaa.

Mä putoan
uniin kauneimpiin,
hetkiin menneisiin,
kun kanssas olla sain.
Taas katoan
öisiin maisemiin,
päiviin eilisiin,
yhteisiin unelmiin.

Mä putoan
uniin kauneimpiin,
hetkiin menneisiin,
kun kanssas olla sain.
Taas katoan
öisiin maisemiin,
päiviin eilisiin,
yhteisiin unelmiin.
Mä putoan.
Mä putoan.
Mä putoan.

Yölintu; Mä putoan

Tuska ja painostus
Sekä valtavat paineet eri asioista

Ne saa ihmisen tekemään typeriä asioita
Joskus toisille, joskus itselleen

Vaan jos totaalinen pimeys laskee
Ja kaiken onnistut aina tekemään väärin
On se lähtölaskenta

Liiallinen rauhallisuus ja hiljaisuus
Reagoimattomuus
Ajaa ihmisen hölmöihin asioihin
Jotka ei kuitenkaan tunnu vieläkään hölmöiltä

Vaarallisilta, mutta ei hölmöiltä.

Rakkaimmat ihmiset olivat vierelläni
Silti kykenemättä suojelemaan minua itseltäni

Kuinka he olisivat voineet, kun en itsekkään tajunnut
En ymmärtänyt, mitä tein

Ennenkuin lattia oli värin täyttämä. Musta hetki.

Jostain kummasta tulee se valo
Joka kuitenkin osoittaa
Että kaikki oli vain kuvitelmaa
Osuus suurempaan
Se jäi puuttumaan.

Vaan miksi?
Puutteesta rakastaa,
Puutteesta unohtaa,
Puutteesta anteeksi antaa
Vai puutteesta tuntemaan?

Höps, sanon minä
Kaikki ennalta sovittu
Ja suunniteltu
Se oli se mitä piti
Ja ei pitänyt.

Se mikä on totta, se jää
Kaikki muu häviää.
Kiitos sinulle, joka välität.

Se on se ääni joka sanoo sisällä,
et oikeassahan minä olin kuitenkin..
Jälkiviisaana..

Loiste kiiltävän
Kauniin ja mustan
Kurkotan
Vaan en ylety
Karkaa ulottuviltani
Lipuu pois

Tavoitan ja tavoitan
Henkeäni pidätellen
Odotan hetkeä
Jolloin tarttua
Vaan taas se karkaa

Epätoivo valtaa mieleni
Näinkö siinä aina käy
Mitä eniten haluan
Vaipuu pois, etääntyy
Mitä tapahtuu

Vaan sainpa otteen
Lopultakin
Puristan ja pidän kiinni
En päästä ikinä irti
Ennenkuin näen jotain
Mitä haluan vielä enemmän.

Kloks!!
Noin se sitten tipahti minunkin postiluukustani kauan odotettu Swallow The Sunin Hope! Eka levy muuten, jonka oon ostanu julkaisupäivänään.. Tai no joo, kauan sitte jo, mut hyppysissä vasta nyt. Eikä stringeissäkään ollu valittamista, jotka levy mukanaan kuljetti :) Bändi ei petä tälläkään levyllä odotuksiani.. Mahtavaa!

Ja siit anteeks antamisesta vielä sen verran, et harvoin se on vaivan arvoista. Piste.

Kukapa sitä osaisi olla niinkuin pitäisi
Kukapa osaisi antaa anteeksi jatkuvasti
Kukapa kertoisi, miksi pitäisi
Kukapa sanoisi, mitä kuulla haluaisit

Kukapa miettisi samoin kuin sinä
Kukapa tuntisi samoin kuin sinä
Kukapa näkisi samat unet kuin sinä
Kukapa tuntisi tietämättä

Kukapa puhuisi kanssasi samalla kielellä
Kukapa puhuisi kanssasi samoista asioista
Kukapa tuntisi tuskasi
Kukapa jakaisi tunteesi

Kukapa avaisi mielesi
Kenenkä antaisit sen tehdä?

Koskaan voi kuitenkaan olla kaikille mieliks, niin turha edes yrittää. Että näillä eväillä se vaan on eteenpäin mentävä, kunhan omatunto pysyy puhtaana (tai ainakin lähes..)

Ja jotain ajattelemisen aihettakin tälle illalle..

Kun siivoaa kaappinsa luurangoista ja pölystä
Turhasta tavarasta
Tulee vastaan kaikenlaista
Sellaista jota et halua heittää pois
Koska se on joskus merkinnyt jotain
Ja ehkä joskus tarvitset sitä vielä

Mutta mikään tunnetila ei palaa tavaran myötä
Vaikka kuinka sitä katsoisit ja muistelisit
Eikä mikään, mitä et ole tähän mennessä tarvinnut
Muutu tarpeelliseksi myöhemminkään

Ja jos muuttuu, voit aina hankkia uuden..
Näin se vaan on.

Kaikki siis pois ja hävitykseen.