IRC-Galleria

Läpi kumpujen
Liitäen yli talojen
Ryömien alta kivien
Juosten ohi ihmisten

Valot sammuu
Varjot tanssii
Yksinäisyys repii
Läheisyys murentaa

Palelen
Hikoilen
Etsien paikkaa
Turvaa
Jossa voisi levätä
Olla hiljaa

Sydän jyskyttää
Moukaroi
Tärisen
heikottaa
Avaan silmäni
Mutten näe
Kuuntelen
Mutten kuule

Mistä minä alan
Mihin minä lopun
Mistä kaikki muu alkaa
Tunnen kyllä rajan
Mutten voi nähdä sitä

Kuin esirippu
Nousten ja laskien
Kertoo mielestäni
Välillä tavoittamattoman suurta
Välillä olemattoman pientä

Surua, onnea
Iloa, itkua
Kaikista tunteista värit haalistuneet
Olemukseltaan vain kuin harmaa lumi

Kipu, tuska
Ahdistus ja pelko
Kirkkaina väreiltään
Kuin kirpeän syksyn lehdet

Mistä tunne alkaa
Mihin se päättyy
Vain ripotellen sekaisin
Lumihiutaleita ja syksyn lehtiä
Haluaisin jo kotiin
Juosta syksyn lehtiin
Noukkia lumihiutaleita huulilleni
Ainoastaan ilman rajoja

Mistä minä alan ja mihin minä lopun?

Auringon kimallus hämähäkinseiteissä
Putoavan vedepisaran muodostama kuvio vedessä
Lehtipuun humina leppeässä tuulessa
Väreilevä vedenpinta

Korkea harmaa kallio
Vaivaiskoivuineen
Vihreän metsän korkeat puut
Ja hiljaisuus
Joen iloinen solina

Kiipeän kalliolle
Suren vaivaiskoivujen puolesta
Vapauttaan kasvaa
Aurinko yrittää
Nostaa päätään

Yli kallion
Yli puiden
Leikki veden laineissa
Maailman elo, toivo ja usko

Tuskallinen epätoivoisuus
Kaiken sen puolesta
Joka alkoi, mutta jäi kesken
Jota en pystynyt korjaamaan tai parantamaan
Voittamaan tai eheyttämään

Metsän mustat varjot taipuvat ylleni
Luovutan ja nukahdan
Mustien varjojen syliin

Missä näkyy käteni jälki
Mihin jalkani asetan
Miten näen itseni tänään?

Heikko, hauras ja pieni
Ilman voimia, ilman valoa
Toivoton ja toiveikas

Odotan, että putoan
Kuin syksyinen omena
Tulen vauhdilla alas
Kohti maata

Ei ketään lähellä
Minua poimimassa
Odotan ja odotan
Tunnen, alan pehmetä
Putoamisesta tulleet mustelmat koskevat

Vaan ei näy vieläkään ketään
Värini muuttuu
Alan olla maatuvaa
Pehmeää ja mätää

Enään on turha odottaa
Viekää minut kompostiin
Jotta voisin olla avuksi
Jollekkin uudelle
Uudelle alulle
Antaa elämälle tarkoituksen

Todellisuus vai uni?
Harha vai kuvitelma?
Ero niin kovin pieni
Ei niitä tahdo erottaa

Puhelin
Soitot ja viestit
keskustelut
Kaikki yhtä harhaa

Mistä tiedän
Minne kääntyisin
Mihin palaisin

Kaikki vaan harhaa
kuvitelmaa
Oma mieleni käy itseäni vastaan
Loputtoman sairasta
Silti helpottavaa
Sillä on nyt nimi

The thin darkness here
Not strong enough to make you appear
I once changed my style
When they said hello, I said goodbye
I once played a role
I was out there marketing my soul

The city of glass, that I live in
The coldness from my brothers skin

I trusted you, you lied
It's all I hear, a fucking lie
I don't give a shit, it's over now
It's all I know, you broke the vow

Truth is, I have seen it come
Seen the ghost of the sun
Can't have it undone
In time we all call out for relief
See two lovers meet
Pass you on the street

Katatonia; Ghost of the sun

Miksi ketään
Jolla on merkitystä
Tulisi luoksesi
Istuisi vierelläsi
Katsoisi silmiisi
Pitäisi kädestäsi

Miksi mikään
Jolla on arvoa
Katsoisi sieluusi
Tyhjentäisi ajatuksesi
Veisi pois arjesta
Edes hetkeksi

Miksi sinun vuoksesi
Miksi turhaan
Ketä vaivautuisi
Sehän tiedetään
Sinulla ei ole mitään
Ei mitään takaisin annettavaksi
Ei mitään.

Kuu valaisee pimeyteen,
luo varjot huoneeseen.
En unta saa,
sua vain aattelen.
Ikävää kipeää kannan sisälläin,
sinut kadotin,
yöhön vajosin.
Miestä kaipaavaa vain muistot lohduttaa.

Mä putoan uniin kauneimpiin,
hetkiin menneisiin,
kun kanssas olla sain.
Taas katoan
öisiin maisemiin,
päiviin eilisiin,
yhteisiin unelmiin.
Mä putoan.

Yö tummentuu,
sammuu kuu.
Mielessäni nään,
kun ääriviivas piirtyy pimeään.
Kuin hymyilllen,
hyväillen,
oisit sylissäin.
Sinut kadotin,
yöhön vajosin.
Miestä kaipavaa vain muistot lohduttaa.

Mä putoan
uniin kauneimpiin,
hetkiin menneisiin,
kun kanssas olla sain.
Taas katoan
öisiin maisemiin,
päiviin eilisiin,
yhteisiin unelmiin.

Mä putoan
uniin kauneimpiin,
hetkiin menneisiin,
kun kanssas olla sain.
Taas katoan
öisiin maisemiin,
päiviin eilisiin,
yhteisiin unelmiin.
Mä putoan.
Mä putoan.
Mä putoan.

Yölintu; Mä putoan

Tuska ja painostus
Sekä valtavat paineet eri asioista

Ne saa ihmisen tekemään typeriä asioita
Joskus toisille, joskus itselleen

Vaan jos totaalinen pimeys laskee
Ja kaiken onnistut aina tekemään väärin
On se lähtölaskenta

Liiallinen rauhallisuus ja hiljaisuus
Reagoimattomuus
Ajaa ihmisen hölmöihin asioihin
Jotka ei kuitenkaan tunnu vieläkään hölmöiltä

Vaarallisilta, mutta ei hölmöiltä.

Rakkaimmat ihmiset olivat vierelläni
Silti kykenemättä suojelemaan minua itseltäni

Kuinka he olisivat voineet, kun en itsekkään tajunnut
En ymmärtänyt, mitä tein

Ennenkuin lattia oli värin täyttämä. Musta hetki.

Jostain kummasta tulee se valo
Joka kuitenkin osoittaa
Että kaikki oli vain kuvitelmaa
Osuus suurempaan
Se jäi puuttumaan.

Vaan miksi?
Puutteesta rakastaa,
Puutteesta unohtaa,
Puutteesta anteeksi antaa
Vai puutteesta tuntemaan?

Höps, sanon minä
Kaikki ennalta sovittu
Ja suunniteltu
Se oli se mitä piti
Ja ei pitänyt.

Se mikä on totta, se jää
Kaikki muu häviää.
Kiitos sinulle, joka välität.