Me rakennamme elämästämme huteran,
haamupaloilla horjuvan.
Tuemme kysymyksiä ilman vastauksia,
ja vastaamme kuulematta kysymyksiä.
Emme kuule sanojamme puheeltamme
ja sokeudumme pimeydestä.
Onko oikein rakentaa taloa ilman perustaa
ja huutaa ilman ääntä?
Näet meidän unelmien sortuvan,
talomme tuulessa huojuvan,
Et kuitenkaan kuule huutoani,
pidän sen sisälläni.
Tapan talon asukin,
seuraan sokeaa mieltäni.