IRC-Galleria

Henkisesti liikaa,
fyysisesti mitattoman vähän.

Koulun portaikossa tapahtuu kummia.
Markus kävelee rauhallisesti Terhin edellä portaita ylös.
Yhtä-äkkiä Terhi tarttuu Markusta hihasta:
"Markus mä en jaksa!!! VEDÄ MUA!"

Tässä vaiheessa sitä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Markus
lupautui myöhemmin illalla tulemaan Terhin luo.

Ja mitä sitten tapahtuukaan...

Sen kuulette ensi kerralla.

Irrota otteesi minusta,
et tarvitse minua kaikessa.
Käytä aivoja,
ne käyttävät sinua.
Opeta itsesi pelaamaan,
maailma pelaa sinulla.
Turvautua et voi minuun,
vielä kuihdun pois.
Kyllästyn elämään,
enkä jaksa välittää.
Olen valinnut tieni.
Oikea tai ei,
löydän määränpääni kyllä.

MITÄ IHMETTÄ?!

You think that I don't worry,
but I live your constrainedes thinks in shade.

Istun yksin tuijjottaen tyhjää näyttöä.
En seuraa saanut tänäänkään.
Ei pyyntöjäni kuultu,
Ei niihin vastattu.
Nyt olen yksin tässä huoneessa
turvautuen kuulemaan sanomaa pienestä mankastani.
Se laulaa elämästä seinien ulkopuolella.

Aamuni alkoi hienosti klo 8.30 TK:ssa odottelulla.
Sitten sain mukavalta terveydenhoitaja-täditä lähetteen
lääkäriin vielä samana päivänä klo 13.20.
Mutta kuinka ollakaan, pääsin lääkäriin vasta klo 14.15.
Saimpahan tutkitettua käteni ja huuleni.

Lääkäri totesi:
-Huuleen antibioottikuuri ja käsi leikkausjonoon ja hyvällä tuurilla
jouluksi kotiin nätissä paketissa.

Tutki sitä lähemmin. tää ei ole vitsi.
Hautaan asti on vaikea selvitä hengissä.

..kiedo itsesi viileään peittoon.
Tunne pistely varpaissasi,
tuulenvire ihollasi.
Kiemurtele sängylläsi,
siristä näköäsi.
Näet sen varmasti,
tulevaisuutesi.