IRC-Galleria

Tunnut sydämeni sisällä,
liikut aortan kammioissa.
Vapiset verisuonissa,
liikut valtimoissa.
Tunnen sinut pulssissani,
levähdät välillä liikeistäsi.
Vahvistat hemoglobiinini,
kovetat minut raudalla.
Autat energian saannissa.
Pidät minut elossa,

Olet elimistöni.

Se tuli läpi yöllisentaivaan siivet selässään.
Se koputti oveen ja nyyhkäisi,
kun päästin sen sisään.
Ensin se ei puhunut mitään,
katsoi vain minuun kyynelsilmin
ja kuiskasi:
"Mä pelkäsin, polku oli pimeä."

...Kalteri käsissäni,
kokeilen sen painoa.
Voimani ovat vähissä,
liian kauan olen,
kantanut näitä kahleita.
Hiipunut on voima ruumiistani,
en jaksa liikkua.

Painautumat ranteissani,
hankaantuneet arvet.

Teräsnaula, teräsnaula.
Se pitää minut kasassa.
Teräsnaula, teräsnaula,
on vienyt palan minusta.

Ruosteiset lukot kahleissani,
ruosteiset naulat ranteissani.
Ei kipua teoista,
vain kipua sanoista.

Teräsnaula, teräslukko,
ruostumatonkin ruosteessa.
Teräskilpi, teräsmuuri,
ei mikään pysy kasassa ikuisesti.

Henkisesti liikaa,
fyysisesti mitattoman vähän.

Koulun portaikossa tapahtuu kummia.
Markus kävelee rauhallisesti Terhin edellä portaita ylös.
Yhtä-äkkiä Terhi tarttuu Markusta hihasta:
"Markus mä en jaksa!!! VEDÄ MUA!"

Tässä vaiheessa sitä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Markus
lupautui myöhemmin illalla tulemaan Terhin luo.

Ja mitä sitten tapahtuukaan...

Sen kuulette ensi kerralla.

Irrota otteesi minusta,
et tarvitse minua kaikessa.
Käytä aivoja,
ne käyttävät sinua.
Opeta itsesi pelaamaan,
maailma pelaa sinulla.
Turvautua et voi minuun,
vielä kuihdun pois.
Kyllästyn elämään,
enkä jaksa välittää.
Olen valinnut tieni.
Oikea tai ei,
löydän määränpääni kyllä.

MITÄ IHMETTÄ?!

You think that I don't worry,
but I live your constrainedes thinks in shade.

Istun yksin tuijjottaen tyhjää näyttöä.
En seuraa saanut tänäänkään.
Ei pyyntöjäni kuultu,
Ei niihin vastattu.
Nyt olen yksin tässä huoneessa
turvautuen kuulemaan sanomaa pienestä mankastani.
Se laulaa elämästä seinien ulkopuolella.

Aamuni alkoi hienosti klo 8.30 TK:ssa odottelulla.
Sitten sain mukavalta terveydenhoitaja-täditä lähetteen
lääkäriin vielä samana päivänä klo 13.20.
Mutta kuinka ollakaan, pääsin lääkäriin vasta klo 14.15.
Saimpahan tutkitettua käteni ja huuleni.

Lääkäri totesi:
-Huuleen antibioottikuuri ja käsi leikkausjonoon ja hyvällä tuurilla
jouluksi kotiin nätissä paketissa.