Nyt olikin jo aika mapittaa muistot.
Kulti pääsit paperille.
Mä kopion sut valokuvaksi,
ilmeesi on arkistoitu ja se mitä oli silloin,
on ja pysyy nytkin muistoissani aina. <3
Älä tuijota ulkonäköä.
Ei kannata jahdata katoavaista rikkautta.
Etsi sitä joka saa sinut hymyilemään,
koska joskus vain yksi hymy saa pilvet kaikkoamaan.
Etsi sitä joka saa sydämesi laulamaan ja kuivaa kyyneleesi.
Joululla ei enää mitään tunnearvoa.
En odota oikein enää mitään mikä liittyy jouluun.
Minun joulumieleni on mennyttä viime vuosien myötä.
Älä ymmärrä jos et tahdo,
elämässäni on kuitenkin parikin asiaa,
jotka saavat minut ajattelemaan näin.
Yksi petetty lupaus ja
yksi lausuttu lause.
Miksei rakkautta kasva puun oksilla?
Miksi raha on keksitty?
Miksi ihmisillä ei ole järkeä päässä?
Miksi meillä on tunteet?
Miksi sanoilla satuttaa?
Miksi sinä luet tätä?
Miksi minulla ei ole mitään kerrottavaa?
Hän kuunteli ääniä maailman,
Hän kirjoitti niistä lauluja.
Kirjoitti pahuuden kirjaimin,
ja sanoitti sen selvemmin.
Hän piirsi näkymän paperille
ja maalasi sen taivaalle.
Tunsi voivansa paremmin,
mutta hulluksi häntä sanottiin.
Ei kaivettu sanomaa syvemmältä,
katsottiin vain pinnan päältä.
Hajosi päältä ja muuttui tuhkaksi sisältä.
Se tuli läpi yöllisentaivaan siivet selässään.
Se koputti oveen ja nyyhkäisi,
kun päästin sen sisään.
Ensin se ei puhunut mitään,
katsoi vain minuun kyynelsilmin
ja kuiskasi:
"Mä pelkäsin, polku oli pimeä."