IRC-Galleria

Pyydän anteeksi huomiselta.

Katse kattoon.
Jokainen ajatukseni vaikenee kerralla.
Hiljenee kuin tuuli sateen sekaan.
Sateenropina peittyy seinien ulkopuolelle.
Ajatukset jäävät sisälle.

Kiertäen kehää, ne huutavat.
Ajatukset huutava ja taas vaikenevat.
Hiljaisuus pelottaa.
Pelko minun mieltäni painaa.

Ääretön maailma.
Kaivaa minulle esiin mahdollisuuksia.
Itsenäinen elämä.
Käännän katseeni kattoon.

Kadotin turvan.

Elämän meressä uiden.
Etsien onneaan takaisin.
Vaanien, itsensä löytäen.
Miettien, otanko hasteen.

Kohtaanko sen uudelleen?
Löydänkö vielä takaisin?
Päättyikö aikamme näin?
Löydämmekö vielä yhteen?

Katsot ja mietit.
Sano et sanaakaan.
Jännität tilannetta.
Odotit jotain parempaa.

Poistut paikalta hiljalleen.
Katsotaan vielä huomiseen.

kaarnapurje ei pysy pinnalla ikuisesti.
koko ajan se haukkaa palan aallokon vettä
ja nousee pintaan uudelleen ja uudelleen,
mutta tarpeeksi suuri aallokko hajottaa sen palasiksi,
palasiksi jotka aurinko kerään lähimmiltä erillisiltä autiosaarilta ravinnokseen.

hajottaen ne pienemmiksi palasiksi ilmaan haihtuen