IRC-Galleria

Siitä on aikaa.

Mutta tänään.
Minä olin minä.

Ennen vain tein.
En elänyt tässä.
Olin kyllä läsnä.
Teeskentelin.

Se ihminen,
se pelasti.

Nyt hymyilen.

Aika osaa olla ripeä.
Kerään kamppeeni,
Päivästä toiseen samoin.
On kiire.

Yritän keskittyä asiaan,
Rivien välistä...

Miksen ole täsmällinen?

Yksi asia, yksi paikka.
Tässä ja aina.

...se on jännä juttu. -Pasila
Sen lisäksi, että elämä on jännää, on se myös jännää.

Alku viikon olen koonnut itseäni ja nyt on fiilikset hyvät.
Ehkä flunssa olikin minulle oikein.
Sain levättyä.

Nyt minulla on täällä myös kaveri yksinäisyyden turvaksi,
Pipa-koira.

Sain myös uuden sohvan ja pistin kämpän tänään uuteen uskoon.

Mikä kroppaani nyt vaivaa?

Pyydän anteeksi huomiselta.

Katse kattoon.
Jokainen ajatukseni vaikenee kerralla.
Hiljenee kuin tuuli sateen sekaan.
Sateenropina peittyy seinien ulkopuolelle.
Ajatukset jäävät sisälle.

Kiertäen kehää, ne huutavat.
Ajatukset huutava ja taas vaikenevat.
Hiljaisuus pelottaa.
Pelko minun mieltäni painaa.

Ääretön maailma.
Kaivaa minulle esiin mahdollisuuksia.
Itsenäinen elämä.
Käännän katseeni kattoon.

Kadotin turvan.

Elämän meressä uiden.
Etsien onneaan takaisin.
Vaanien, itsensä löytäen.
Miettien, otanko hasteen.

Kohtaanko sen uudelleen?
Löydänkö vielä takaisin?
Päättyikö aikamme näin?
Löydämmekö vielä yhteen?

Katsot ja mietit.
Sano et sanaakaan.
Jännität tilannetta.
Odotit jotain parempaa.

Poistut paikalta hiljalleen.
Katsotaan vielä huomiseen.