Lähtösatamani lähestyy
sen sanaton autuus
mykistävän suuri salaisuus.
Oli tie
jolta palasin.
Meri joka paloi
tyhjyydestä ruuhkaisa
melu, autio
rauhaton ulappa
joka loiskeeltaan.
Lähtösatamani lähestyy
sen tuoneen taipuneet laiturit.
Missä syntymättömät
odottavat vuoroaan.
Iättömille taipaleille
joita ahnaat tuulet riepottelevat
hautakummuistaan.
Kunnes meri pohjaton
joka loiskeellaan
takaisin vie
joka pisaran.
Ja laitureille
tuoneen taipuneille
hyrskyää hiipuva päivä.
Lähtösatamallani roihuaa
tuonen.