IRC-Galleria

Mä teen susta blogimerkintää
asut näillä näppäimillä.
Ennätystenkirjaan suudelman pituudesta
aikakoneella ensirakkauteen
jotain myötähäpeällistä tunnustusta
facebookiin.
Vetoan sinuun kun haen sairaslomaa
kävelen autojen alle
ja ostan kukkia ja suklaata luottotiedoillani.

Hieron sua eka olkapäistä.
Jätän itseni sinuun.
Viimeiseksi teen sovinnon maailman kanssa.

Mikä sinua lohduttaa elämässä
mikä se on
anna minun tehdä se sinulle
olla sinulle se suuri lohdutus
kun tuulet tuivertaa
ja pakkanen käy pitkää pihaa.

Anna minun lohduttaa sinua
ajaa haavasi haaksirikoille
juoda syvimmätkin kyyneleesi
ja anna minun kantaa sinua
sortuneiden siltojen päällä
jotka puutuneissa silmissä palaa.

Ja anna minulle luottamuksesi syvin helmi
ja elät minun unelmissani ikuisesti
se on niinku,
forever
tai eternally.

Panteististen jumaluuksien ääreen taas
tänä perjantaina
kun kaikkeuden tuulet
kumisuttavat päälleni
hartainta parhaintaan,

tuudittavat taiullaan.
Vievät kaikki haavat
haaksirikkoisiin tuuliin

Vasta ikuisesti aukeavat portit
joita tuonel tuuli raottaa
pitkin jatkuvaa pihaa
sen iäti saapumattoman luo.
joka kantaa muassaan jatkuvaa
joenuoman sikiävää harmoniaa

Ikuisesti levossa
niinkuin jumalan mieli.

Elämä on äkkisyvä
maata möyrien
viuhtova
pakkastuuli,
timantteja täynnä.

Elämä alkukantaisten
kantaisästä
suuresta aluttomuudesta
kaikkein syvimmän
kirkkauden
mustan puron juurelta.

Sen suolaiset pärskeet!

Talutat minua
mustaa sävelholvia
pelkotiloja
yhdessä niiden yli
tuonpuoleisen salaiseen satamaan
kuoleman laitaan
ja ikuisen puun juureen

Jossa syvyyden lokavedet pyörteilee
takaisin suuresta rohkeudesta
tämän euforisen yön rituaalin
kasvaessa vuoreksi
menneisyys jättäytyy surutta
tulvivaan laaksoon
jonka yli pyyhkii
unohdusten henget.

Ja voittoon,
entisten rajojen taakse
sinä saatat minut ystäväni.
Sinun helmistäsi juovun,
sinulla on sydän
taittaa yöt aamuiksi eteeni kulkea.

Ei elämästä pidä tulla
tietyn näköistä
Jotain niin arvokasta ja puhdasta
joihin ei teini-iässä ulkoa opetellut synnit tartu.

Ei pidä tulla lapsia
tai niitä voi tulla sata
kahdenkymmenen naisen kanssa.
Ei pidä hakea naista
jos kokee yksin mukavemmin.
Eikä pidä jättää itseään henkiin
jos vakaasti kokee kuoleman omaksi maakseen.

Ei pidä antaa kenenkään luulla
että voisivat määrätä mukaan.
Joku voi niin silti kuulla-
mutta sen pyhyyden voi
mitata peruskoulun viivoittimella.
Sellaiset on kadonneet jo yhteiskunnan verkkoihin
joidenka ajatuksissa
saattaa löyhähtää
yhteenkuuluvuuden force major
mutta valta
jää vain haaveet ja ihmetys
kun mikään ei kaadukaan,
paitsi risti kirkon seinällä
muistiinpanona kyseenalaistuksen
voimasta.


Koskaan mikään käsky
ei kulje mieleni yli.
Vapaus kaikesta on kaikki.
mitä ihmiselle on annettu.

Lämpimät näkymättömät 3g-verkot

kieputtavat aikaa yllämme

rakastamisen maagisia kaksoiskierteitä

syysmustassa metsässä.



Tässä tunnelmassa

istun saunassa hiettä

katsoen kauas jonnekin korppien henkiin.

Noiden hirsien tuoksuun.

Palaneiden siltojen katveeseen.

Loimuun pyhän yksinkertaisuuden yön.

Maailmaan jonne jäimme.



Tuon ylitsepääsemöttämän

psykedeelisen viluntunteen läpi

rakastan sinua läpi yön.



Kaikki täällä henki kodista.

Niin matkalla kotiin syttyy

lumisohjosta talvisota.



Kun koetan tunnustella yhteyttäni sinuun

Kakofoniset alastomat koivut

herättävät painajaiseen

kun jätän onneani taa.

Ja kaverin ajokunnossa toivomisen varaa.



Kuoleman pelot jylisevät!

Kuoleman postikortit.

Velat lankeavat kuin sumu.

Ja minua särkee ikävä jos ehdin sinne asti.

Minua särkee aina kun katson taivaalle.



Vaikka sinä olit koko ajan läsnä.

Hengessäni,hymysi lipoi minua kaulaa alas.

Pitelin sinua saunassa sielusta kiinni.

Ylitsevuotava onni lensi syysyöhön-

sinulle, sinne.

Kaukana meri ja taivas
syksy
niin tiiviinä ettei välistä
mahdu.

Kadotuksen singulariteetti
ajaa ilmaa ahtaalle
suolaiset pärskeet.

Hyvä paikka kuolla
asettua aloilleen
painaa kehtoon takasin omansa
ja kiittää lainasta.

Ihan vain onnellisuuttaan.
Panteistinen euforia.

tekevät lähtöä
huutelevat mukaansa
kysymykset onnesta
palanneet kiertoon
ja mielessä jyskää
pienen pojan hymy
josta isä koittaa irrottaa
sydän oven välissä paskana, jumissa
suuren surun harmonia
ja sinun kauniista silmistäsi eletty yö
siinä kauniissa autiokaupungissa

ja kurjet kyselevät mukaan
elämään rohkeutta
Irtautua hetkeksi
näiden hirvikärpästen luota
sinun sydämesi syvään etelään.