IRC-Galleria

tekevät lähtöä
huutelevat mukaansa
kysymykset onnesta
palanneet kiertoon
ja mielessä jyskää
pienen pojan hymy
josta isä koittaa irrottaa
sydän oven välissä paskana, jumissa
suuren surun harmonia
ja sinun kauniista silmistäsi eletty yö
siinä kauniissa autiokaupungissa

ja kurjet kyselevät mukaan
elämään rohkeutta
Irtautua hetkeksi
näiden hirvikärpästen luota
sinun sydämesi syvään etelään.

Televisio
kieltäminen
tuska
musiikki
alitajunta
toisemme
Jeesus
muinaisjumalat
homot
pyhä sota
urheilu
shamaanit
kaffe

sota
tähtitiede
liikenne
tiede
taide
luvat
ryöppäys
pääkaupunki

unet
hurmos
alkoholi
korkeat paikat
tuuliset aavat

uinti
nainti
klassikot
Hitler ja ne muut

aatteet
tunteet
ajatukset
totuus.

Kielletään kyyneleet
kaiken jälkeen.
Kielletään kokoontumiset
Kielletään kyseenalaistaminen
dialogi.

Kielletään ahdistus
ja häpeä.
Kielletään netti,
vaatteet,
köyhyys
sää
uutiset
progressio
aika
paikka
tila
kaipaus


ja kun kielletyssä verkossa
kellutaan kielletyn pilkan kohteena
kielletään tämä kaikki
esimerkiksi.

Kieleni liplattaa satumaallasi
nuuhkii eläintä
ja sinussa parahtaa
kosmoksen portit.

Ovet aukeavat villiin yöhön,
aika pysähtyy hetkenä
jona sydämet kiehauttaa veret
transsiin.

Kysyn sinulta
tämän tuulen, meren, taivaan ja maan
läsnäollessa:
Saanko riisua sinut
tulevana anakarana talvena lämpöön,
aistien äärirajoille
puolimatkaan
jonne tulen sinua vastaan?

Saanko sekoittaa meidät yhdeksi,
sielumme tanssiin
kimaltavaksi kosmoksen osaksi
jolle ei kirjakieli ole löytänyt
riittävän kirkasta nimeä?

Kysyn sinulta:
saanko kirjoittaa sen hetken
katoamattomaksi?

Lahonnut puu
miljoonat keltaiset havut
märkää multaa, tuoksua
kalliota.

Loppukesän enteilevä tuuli
lohduttoman paksu hönkä
äkkisyvä odottava pimeys.

Kesä roikkuu ristillä
naulat kämmenissä
illoissa veri tihkuu taivaisiin.

Ulapalla haaksirikkoisia kiviä vasten,
tyrskyissä taivaaseentahtoviin
heijastuu syvä kuoleman kaipuu.

Mieli tekee masturboida
meren yllä
korkealla kalliolla.

Ejakuloida tuuleen
pisaroida itseni mereen-
sekoittua maaäitiin,
kiivetä sen napanuoraa
syvemmin.

Olla kerran maasta sinkoavan
kiven sisässä.
Matkalla läpi tähtien välisen sumun.

Tummat pilvet
puista alttaria vasten.
Lintujen iloton laulu
ja meren kielletyt hedelmät.
Horisonttiin uppoavat laivat
menetetyt nuoruudet mukanaan.

Täällä tuulet tanssita puita ei,
täällä soi.
Täällä kalliot kylmät
kuin kuolema
naurua vartioi.

Ja kivikkoinen maa
vaikea rakentaa
jo puiden nääntyneet juuret
pinnalle punnertaa
"ruokkikaa"

Ja tämän epäpyhän hiljaisuuden
muurien sisässä
henki haukkoo tyhjää
läpi ajattomuuden.

Aurinko miljardeina palasina
harmaan meren katolla
viemässä kesää kipinä kerrallaan
takaisin alkumaahan.

Pois puhki kuluneesta ajasta
sivuun pohjolan tieltä
lämpö pilviin äyskäröitynä
tuulivaunuihin ja matkaan,
tullakseen takaisin
kun kevään asemalla pilli soi
elämän kurkistaessa uniltaan pintaan

ja kun,
syntymän ihme puroissa soi.

Kevät on kevät-
herääminen,
valon nousu,
lämpö.

Kesä rannalla
rakkautta,
ravintoa.

Tätä vuodenaikaa
ei ole,
jokin siirtymä vain.
Kahdeksas viikonpäivä
ennen maanantaita.

Sekasikiö jossa nuuhkii
tuulessa talvea,
jossa kukkii aurinko meressä
kuin syksy-
lintujen loppuunajettu laulu
pysähtynyt melankolia,
saunan piipusta
jokin jolloin on jo myöhä.

Pilvet riippuvat kuin tunnit
eivät halua eteenpäin.
Sade roiskii tarpeettomaan maahan.
Puissa elelee vielä mennyt kesä.

Eksynyt yksinäinen vene harhailee,
ohitse-
vakava heilutus.
Hakee loppuja pakoon
sen suuren tieltä.

Aallot evakosta räiskyy kivikkoon
jonne mehiläisparvet putoavat hukuttautumaan,
amen.

Hymysi suojissa
lähellä silmiesi rantaa
saavun kotiin
ihmisten keskellä.

Myrskyn silmässä
rauhallisuutesi meri
minut tyyneyteen
tuudittaa.

Olet minulle hyvä yö
hiljaisuus, folk.
Toteuneet toiveet,
niinkuin puhalsit ukkosesta
äänen pois.

Niinkuin ulappaa
loimottaa.
Niinkuin saunan suojissa
myrskylyhdyn pehmeä valo
kesää säilyttää.