Huhuu pöllö
ainaista yön ehtoollistaan.
Ilma uinahtanut alas
ja joki usvana ylösnoussut on.
Kelmeä kosteikon tuoksu
sulanut pupillin pinnoille
ja raskaana olevat ajatukset
heittävät ankkuria suolla.
Aivan kuin joku pitelisi
kellon viisareita käsissään.
Edes lupaisi
unohtaisi vain.
Ja aivan kuin olisi aina
vain tämä yksi
mutta ikuinen
yö.