IRC-Galleria

Talutat minua
mustaa sävelholvia
pelkotiloja
yhdessä niiden yli
tuonpuoleisen salaiseen satamaan
kuoleman laitaan
ja ikuisen puun juureen

Jossa syvyyden lokavedet pyörteilee
takaisin suuresta rohkeudesta
tämän euforisen yön rituaalin
kasvaessa vuoreksi
menneisyys jättäytyy surutta
tulvivaan laaksoon
jonka yli pyyhkii
unohdusten henget.

Ja voittoon,
entisten rajojen taakse
sinä saatat minut ystäväni.
Sinun helmistäsi juovun,
sinulla on sydän
taittaa yöt aamuiksi eteeni kulkea.

Ei elämästä pidä tulla
tietyn näköistä
Jotain niin arvokasta ja puhdasta
joihin ei teini-iässä ulkoa opetellut synnit tartu.

Ei pidä tulla lapsia
tai niitä voi tulla sata
kahdenkymmenen naisen kanssa.
Ei pidä hakea naista
jos kokee yksin mukavemmin.
Eikä pidä jättää itseään henkiin
jos vakaasti kokee kuoleman omaksi maakseen.

Ei pidä antaa kenenkään luulla
että voisivat määrätä mukaan.
Joku voi niin silti kuulla-
mutta sen pyhyyden voi
mitata peruskoulun viivoittimella.
Sellaiset on kadonneet jo yhteiskunnan verkkoihin
joidenka ajatuksissa
saattaa löyhähtää
yhteenkuuluvuuden force major
mutta valta
jää vain haaveet ja ihmetys
kun mikään ei kaadukaan,
paitsi risti kirkon seinällä
muistiinpanona kyseenalaistuksen
voimasta.


Koskaan mikään käsky
ei kulje mieleni yli.
Vapaus kaikesta on kaikki.
mitä ihmiselle on annettu.

Lämpimät näkymättömät 3g-verkot

kieputtavat aikaa yllämme

rakastamisen maagisia kaksoiskierteitä

syysmustassa metsässä.



Tässä tunnelmassa

istun saunassa hiettä

katsoen kauas jonnekin korppien henkiin.

Noiden hirsien tuoksuun.

Palaneiden siltojen katveeseen.

Loimuun pyhän yksinkertaisuuden yön.

Maailmaan jonne jäimme.



Tuon ylitsepääsemöttämän

psykedeelisen viluntunteen läpi

rakastan sinua läpi yön.



Kaikki täällä henki kodista.

Niin matkalla kotiin syttyy

lumisohjosta talvisota.



Kun koetan tunnustella yhteyttäni sinuun

Kakofoniset alastomat koivut

herättävät painajaiseen

kun jätän onneani taa.

Ja kaverin ajokunnossa toivomisen varaa.



Kuoleman pelot jylisevät!

Kuoleman postikortit.

Velat lankeavat kuin sumu.

Ja minua särkee ikävä jos ehdin sinne asti.

Minua särkee aina kun katson taivaalle.



Vaikka sinä olit koko ajan läsnä.

Hengessäni,hymysi lipoi minua kaulaa alas.

Pitelin sinua saunassa sielusta kiinni.

Ylitsevuotava onni lensi syysyöhön-

sinulle, sinne.

Kaukana meri ja taivas
syksy
niin tiiviinä ettei välistä
mahdu.

Kadotuksen singulariteetti
ajaa ilmaa ahtaalle
suolaiset pärskeet.

Hyvä paikka kuolla
asettua aloilleen
painaa kehtoon takasin omansa
ja kiittää lainasta.

Ihan vain onnellisuuttaan.
Panteistinen euforia.

tekevät lähtöä
huutelevat mukaansa
kysymykset onnesta
palanneet kiertoon
ja mielessä jyskää
pienen pojan hymy
josta isä koittaa irrottaa
sydän oven välissä paskana, jumissa
suuren surun harmonia
ja sinun kauniista silmistäsi eletty yö
siinä kauniissa autiokaupungissa

ja kurjet kyselevät mukaan
elämään rohkeutta
Irtautua hetkeksi
näiden hirvikärpästen luota
sinun sydämesi syvään etelään.

Televisio
kieltäminen
tuska
musiikki
alitajunta
toisemme
Jeesus
muinaisjumalat
homot
pyhä sota
urheilu
shamaanit
kaffe

sota
tähtitiede
liikenne
tiede
taide
luvat
ryöppäys
pääkaupunki

unet
hurmos
alkoholi
korkeat paikat
tuuliset aavat

uinti
nainti
klassikot
Hitler ja ne muut

aatteet
tunteet
ajatukset
totuus.

Kielletään kyyneleet
kaiken jälkeen.
Kielletään kokoontumiset
Kielletään kyseenalaistaminen
dialogi.

Kielletään ahdistus
ja häpeä.
Kielletään netti,
vaatteet,
köyhyys
sää
uutiset
progressio
aika
paikka
tila
kaipaus


ja kun kielletyssä verkossa
kellutaan kielletyn pilkan kohteena
kielletään tämä kaikki
esimerkiksi.

Kieleni liplattaa satumaallasi
nuuhkii eläintä
ja sinussa parahtaa
kosmoksen portit.

Ovet aukeavat villiin yöhön,
aika pysähtyy hetkenä
jona sydämet kiehauttaa veret
transsiin.

Kysyn sinulta
tämän tuulen, meren, taivaan ja maan
läsnäollessa:
Saanko riisua sinut
tulevana anakarana talvena lämpöön,
aistien äärirajoille
puolimatkaan
jonne tulen sinua vastaan?

Saanko sekoittaa meidät yhdeksi,
sielumme tanssiin
kimaltavaksi kosmoksen osaksi
jolle ei kirjakieli ole löytänyt
riittävän kirkasta nimeä?

Kysyn sinulta:
saanko kirjoittaa sen hetken
katoamattomaksi?

Lahonnut puu
miljoonat keltaiset havut
märkää multaa, tuoksua
kalliota.

Loppukesän enteilevä tuuli
lohduttoman paksu hönkä
äkkisyvä odottava pimeys.

Kesä roikkuu ristillä
naulat kämmenissä
illoissa veri tihkuu taivaisiin.

Ulapalla haaksirikkoisia kiviä vasten,
tyrskyissä taivaaseentahtoviin
heijastuu syvä kuoleman kaipuu.

Mieli tekee masturboida
meren yllä
korkealla kalliolla.

Ejakuloida tuuleen
pisaroida itseni mereen-
sekoittua maaäitiin,
kiivetä sen napanuoraa
syvemmin.

Olla kerran maasta sinkoavan
kiven sisässä.
Matkalla läpi tähtien välisen sumun.