IRC-Galleria

Enpä olekaan pieneen hetkeen taas ehtinyt saati jaksanut mitään soittaa, eikä ole motivaatiotakaan oikeastaan jostakin syystä ollut. Kaikki musahommat ovat melkein jääneet taka-alalle, en ole saanut edes kitaraani rakennettua loppuun, vaikka osatkin sain jo hommattua.

Nyt kuitenkin pitkästä aikaa erästä kappaletta kuunnellessani piti ottaa kitara käteen ja alkaa soittaa mukana. Onhan se vaan kiva harrastus, kun löytää jonkin kivan kappaleen mitä soitella. Tämänkin biisin olen kuunnellut melkein puhki, mutta nyt innostuin tästä taas, ja onhan tämä nyt naurettavan hauska soitettavakin.

Tämä on soinut viime päivinä melkoisen tiheästi. Loistavaa pörinää.

Gallerian blogikirjoituksia on aina yhtä haasteellista nimetä mitenkään järkevästi. Olisi ehkä helpointa nimetä jokainen kirjoitus otsikolla 'Rölökakka sääh', mutta tuollaisen otsikon informaatioarvo olisi nolla.

Kuitenkin, kerrassaan hämmentävää jälleen. Kuuntelin päivällä Rushin albumia Power Windows, tuota albumia, joka on aina jäänyt minulle niin vieraaksi, kun tuota on niin paljon haukuttu. Kaverin kanssa alettiin bändistä rupatella, ja kaveri sanoi pitävänsä albumista Grace Under Pressure. Olen tuonkin levyn toki joskus kuunnellut, mutta en muistanut siitä mitään.

Nyt koneella istuessani laitoin tuon albumin soimaan, ja WHAM! Heti toinen biisi loksautti leukani auki.

spotify:track:4zNnp5XkCStVph6IeoVekK

Siis oikeasti, mä oon kuullut tämän biisin monta kertaa joskus kauan sitten, mutta en ole ikinä tiennyt mikä biisi on kyseessä. Olen jo vuosia miettinyt aina silloin tällöin, että mikähän kappale se on ollut, mutta nimi ei ole vain noussut mieleeni. Nyt se nousi.

Ja kaikki tämä vain siksi, että töissä teki mieli kuunnella jotakin uutta ja poikkeavaa. Olenpa tainnut tuon biisin kuunnella nyt jo kymmenisen kertaa tämän illan aikana. Nyt on aika siirtyä nukkumaan.

Lepää rauhassa, rakas kissani Boris. Vaikka aiheutit elinakanasi monia harmaita hiuksia, olit myös mitä mahtavin kissa. Lepää rauhassa, olit parhain kissa ikinä.



:/

http://yle.fi/uutiset/slayer-yhtyeen_kitaristi_jeff_hanneman_on_kuollut/6616884

Vaikka en ikinä Slayerista liiemmin ole tykännytkään, niin onhan tämä kyseisen genren musiikille valtavan suuri menetys. Levätköön rauhassa.

Vielä tasan tarkalleen kuusi tuntia koulua jäljellä tänä vuonna. Siis huom, koko vuonna.

Josko se siitä.

Yritän kirjoittaa opinnäytetyötä, ja laitoin taustamusaksi soimaan Ennio Morriconen elokuviin tekemiä soundtrackeja. Pakko myöntää, että miehen lukuisiin elokuviin tekemät soundtrackit hipovat täydellisyyttä monin paikoin. Ja lisäksi myös kyseiset elokuvat ovat mahtavia. Eksyin jälleen katsomaan kaksi ehkä elokuvahistorian parasta kohtausta.





Harmi, ettei nykyään enää tehdä yhtä hyviä elokuvia.

Mulla oli joskus lukioaikoina käytössä halpa Microsoftin langaton näppäimistö ja hiiri, jotka jossakin vaiheessa lopettivat toimintansa. Jokunen viikko sitten kaappejani siivotessa löysin tuon yhdistelmän lähettimen, ja ajettelin että turhaahan sitä on kaapissa säilöä, vaan heitän menemään koko paskan. Päätin kuitenkin vielä kerran kaivaa hiiren ja näppäimistön ullakolta esiin, ja viimeisen kerran kokeilla, toimivatko ne.

Kytkin lähettimen tietokoneeseen kiinni, ja tietokone löysi sen. Hienoa. Hetken aikaa kikkailtuani myös hiiri löytyi, mutta näppäimistö ei. Tekniikkaa pelkäämättömänä otin Maailman Parhaan Ruuvauskärkisarjani (32 osaa ja ESD-suojattu, ostettu Biltemasta parilla eurolla), ja avasin näppäimistön. Purin näppäimistön atomeiksi, putsasin paikat, ja liitin irronneen miinusjohtimen paikoilleen, kasasin näppäimistön ja sekin toimi! Tietenkään ei oikein, mutta toimi kuitenkin.

Tietotekniikkaa pelkäämättömänä sitten leikin hetken aikaa ajureiden ja ohjelmistojen kanssa, ja puolen tunnin urakan ja näppäinten uudelleenmappauksen jälkeen näppäimistö toimikin oikein. Sitten avasin hiiren ja purin senkin atomeiksi, koska vasen näppäin ei toiminut. Mikrokytkimen välissä oli hieman kakkaa, jotka putsasin, ja poistin hapettumat liittimistä, ja kasasin hiiren. Sekin toimii nyt entistä paremmin, tosin tuo kytkin vieläkin vähän takkuaa.

Nyt mulla on taas langaton näppis ja hiiri, on kivaa istua sohvalla ja kirjoittaa galleriaan blogimerkintää, ja vältellä opparin kirjoittamista.

Kyllähän Ruotsissakin osataan musiikkia tehdä. Hienoa, että pitkästä aikaa tuli taas löydettyä uutta kuunneltavaa. Vahingossa tähänkin bändiin törmäsin, kiitos kuuluu jälleen Muusikoiden.netille, ilman sitä foorumia en tätäkään olisi ikinä kuullut.

Osataanhan näköjään vielä 2010-luvullakin tehdä kikkeliheviä!

http://open.spotify.com/album/5T3onbYwasrSrAKX8E91hK

Genren pioneerit vieläkin vain jaksavat tehdä tutulla kaavalla, mutta tämä on yllättävän toimiva levy. Paras aikoihin.