IRC-Galleria

että Tuomon parisuhdeneuvontapalvelu on taas aloittanut toimintansa.

Myönnetään, että olen sinkku, enkä häpeä sitä, eikä se aiheuta minulle mitään ongelmia, päinvastoin. Tarkoittaako se muka sitä, että minua kiinnostaa kaikkien muiden parisuhdeongelmat? Joidenkin mielestä nähtävästi tarkoittaa.

Ei sillä, kavereista on hyvä pitää kiinni, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin heidän apuaan tarvitsee. Mutta mikä kumma siinä on, että kun tulee ensimmäinen ryppy rakkaudessa, niin heti soitetaan Tuomolle puoli kolmelta aamuyöllä, itketään puhelimessa elämän kurjuutta, ja tulkitaan, että puoliunessa mumistut ölinät ovat hyviä neuvoja? Sitten ihmetellään, että "ei sun neuvot tehonnu yhyy". Miksi ylipäätänsä kukaan haluaa sinkulta mieheltä neuvoja parisuhteeseensa? Kyllä mä kestän sen, että mulle avaudutaan erinäisistä aiheista, kestän myös valittamista ja kitinää aika hyvin, mutta miksi multa kysytään neuvoja parisuhteeseen? Eikö ikisinkku ole vääränlainen ihminen neuvomaan ketään parisuhteessa?

Mä voin kyllä antaa neuvoja aina puiden kaatamisesta salaojien kaivamisen kautta betonilattian valamiseen, auton pohjan massaamiseen, staattisesti määräämättömän kappaleen lujuusominaisuuksien tarkasteluun, puutarhanhoitoon ja kitaravahvistimen rakentamiseen, mutta että parisuhteisiinkin? En jummarra. Kait sitä pitää laajentaa tietämystään vielä siihenkin.

Tieto lisää tuskaa, kuten sanotaan, eikä maailmasta tieto lopu.

Vihdoin, kauan sitä odotettiinkin. Sitten vaan dataan yksin himassa. Mukavan rentouttavaa.

Jos huomenna ja sunnuntaina virtaa riittää vielä niin paljon, että saan perseeni ylös sängystä, niin takaan etten tee mitään muuta kuin istu sohvalla, juon 11.48 litraa kaakaota ja pidän itseni kanssa Rambo-maratonin. Kuntoilua harrastan ehkä vessassakäymisen muodossa, mutta se saattaisi olla liian työlästä, niin haen vain sangon sohvan viereen.

Harvemmin sitä toimistotöissä viikon aikana väsyy näin paljon mitä nyt. Ehkä se on se kuuluisa stressi. Kumma sinänsä, en koe tuntevani minkäänlaista stressiä, mutta ehkä se on vain se jatkuva kiire ja häärääminen, ja lyhyet yöunet, mikä tämän aiheuttaa.

Eipä muuta kuin öitä, katoan sängyn pohjalle.

ja kuljen Hakaniemen rantaa... No ei vaiskaan, en kulje. Onneksi.

Sen sijaan moottoripyöräkuume painaa. Mutta kun katsoo ikkunasta pihalle, keväiseen, lumiseen maastoon, ja räntäsateeseen huhtikuun puolessavälissä, niin hillitseehän se vähän pyöräkuumetta. Eniten kuitenkin sitä hillitsee rahanpuute. Onneksi.

Jostakin syystä minulle tuli ilmoituksia kommenteista yhteisössä "Salatut Elämät". Ihmettelin hetken, ja totesin, että jostakin syystä olen yhteisön jäsen. Voin vannoa, että varmasti en ole kyseiseen yhteisöön ikimaailmassa liittynyt, en ole yhteisön sivullakaan käynyt ikinä.

Merkillistä.

Hohom, olin äsken mukana yrittämässä pisimmän grillijonon maailmanennätystä. Kolmen ja puolen tunnin jonottamisella ansaitsin yhden ilmaisen hampurilaisen, joka oli kyllä jonottamisen arvoinen. Pakko myöntää, että tuo on paras grilli, jota maa päällään kantaa.

http://www.iltalehti.fi/ruoka/201203240214534_ru.shtml

Jos tuosta tulee maailmanennätys, niin sitten olen ollut osallisena jo kahden eri maailmanennätyksen tekemisessä. Pistäkää paremmaksi!

Kiviäkin kiinnostaa.

Minkä ikäinen olet? - 22
Mikä oli keskiarvosi? - Yläasteella taisi olla 8.9, lukiossa muistaakseni 9.3
Oletko ylä- vai ala-asteella? - En kummassakaan
Vai lukiossa, amiksessa, töissä? - Töissä, tai työharjoittelussa, mutta töissä siltikin.
Mikä on lempivärisi? - Sininen lähinnä.
Oletko rikkonut lakia? - Kukapa meistä ei olisi.
Tekeeko mielesi tupakkaa? - Ei, savujakaan en ole elämäni aikana vetänyt.
Vai jotain muuta? - Paskalla voisi käydä. Ja ehkä mennä nukkumaan.
Onko sinulla huomenna koulua? - Ei ole, luonnollisesti.
Minkä tunnin opettaja on ärsyttävin? - Vähemmänpä niitä ärsyttäviä opettajia tässä vaiheessa elämää on, eiköhän ne ärsyttävimmät opettajat löytyneet teini-iän angstivuosina yläasteelta.
Vituttaako jokin? - Eipä juurikaan. Paitsi auton remontti.
Onko sinulla vessahätä juuri nyt? - Vähän.
Can you speak English? - Relatively good, I guess.
Oletko mielestäsi hyvä koulussa? - Tavallaan.
Minkä väriset hiukset sinulla on? - Tympeän ruskeat nuo taitaa olla.
Jos olet värjännyt, minkä väriset hiukset sinulla luonnostaan on? - En ole värjännyt.
Puhutko slangia, kirjakieltä vai jotain muuta? - Lähinnä yleiskieltä.
Kuinka nopea netti sinulla on? - Todella hidas.
Oletko läppärillä, pöytäkoneella vai puhelimella netissä - Pöytäkoneella.
Omistatko omaa tietokonetta? - Kyllä omistan.
Milloin viimeksi kävit suihkussa? - Kaksi tuntia sitten.
Lempi hymiösi? - :-{D
Haluaisitko tunnustaa jollekkin jotain? - Onhan tämä käynyt mielessä, mutta rationalistina päädyin tilanteeseen, että en kyseisetä aiheesta kyseiselle ihmiselle mitään puhu hänen nykyisessä elämäntilanteessaan.
Pidätkö vanhemmistasi? - Pääsääntöisesti kyllä, ajoittain en.
Pesetkö hampaitasi päivittäin? - Parikin kertaa päivässä.
Minkälaista musiikkia kuuntelet? - Pääasiassa kantri-blues-proge-rock-heavy metal -linjalla mennään.
Omistatko kalenteria? - Useammankin.
Emot vai pissikset? - Ei väliä, haulikolla pääsee eroon molemmista.
Rokkarit vai tavikset? - Vähän riippuu mitä tällä haetaan, mutta vastaan tavikset.
Hevarit vai hipit? - Kummistakaan ei ole hyviä kokemuksia.
Sinä vai ystäväsi? - Minä tietenkin, ei kukaan ihminen rehellisesti aseta ikinä ystäviään tai ketään muutakaan itsensä etusijalle.
Oletko itsekäs? - Jonkin verran, kuten kaikki muutkin ihmiset.
Onko sydämmesi koskaan särkynyt? - Onhan se peijooni senkin tehnyt.
Vai onko se juuri nyt särkynyt? - Ei tietääkseni.
Oletko koskaan itkenyt itseäsi uneen? - Vauvaiässä ehkä, eikä minulla siitä ole muistikuvia.

Kirjoitin tämän tekstin suunnilleen samanlaisena erään blogin kommenteissa. Aloin pohtimaan asiaa, ja laitan sen tännekin, lisäysten kera toki, vaikka tätä ei kukaan luekaan.

Mä oon monesti huomannut alitajuisesti noudattavani Maslow'n tarvehierarkiaa. Puhelimella hifistely kuuluu tällaisessa tarvehierarkiassa ehkä siihen viimeiseen kastiin, joten mulle puhelin on vain välttämätön paha, mitä ilman ei pärjää, vaikka ehkä niin haluaisikin. Monilla kavereilla asiat on luonnollisesti toisin, ja se turkasen puhelin on jatkuvasti hanskassa, ja päivässä voidaan käyttää 4-6 tuntia kännykän kimpussa. Ja sitten sitä rakkinetta ladataan joka yö, parhaimmillaan ollaan koulussakin laturin kanssa, että voi ladata kännykkää samalla kun sitä mediaa pitää kuluttaa oppitunneillakin.

Pakko välillä miettiä itsekseen, että onko ihmisellä tarvetta oikeasti käyttää mediaa noin paljoa, vai onko tuo kaikki vain markkinavoimien aiheuttamaa hapatusta, että media ympäröi meidät, ja kaikkien on sitä käytettävä? Tarkoitan lähinnä sitä, että oliko kenelläkään tarvetta surffailla netissä kännykällä 4-6 tuntia vuorokaudessa, ennen kuin kehitettiin kännykkä, jolla se oli mahdollista?

Kaverini hypettää jatkuvalla syötöllä iPhonensa ominaisuuksia. Kaveri hokee jatkuvasti, ettei voisi enää tulla toimeen ilman iPhonea. Mihin hän sitä tarvitsee? Puhelimena sen käyttö on toissijaista, vaan kaikkea muuta sillä sitten tehdäänkin. Jatkuvalla syötöllä facebookissa, twitterissä, tai sitten netissä surffailua, sillä pelataan jatkuvasti jne. Aivotoiminta ulkoistetaan täysin puhelimelle, sillä onhan tosi vanhanaikaista muistaa ulkoa esimerkiksi sitä, misskä kaverit asuvat, vaikka heidän luonaan on lukuisia kertoja käytykin. Onhan puhelimessa sentään navigaattori. Ja miksi pitäisi muistaa syntymäpäiviä, näkeehän ne facebookistakin, ja sitten voi persoonattomalla tavalla kirjoittaa kaverin, jota näkee kerran kahdessa vuodessa, seinälle lakonisesti "Paljon onnea <3333".

Kuinka moni esimerkiksi muistaa muita kuin oman puhelinnumeronsa ulkoa? Ja toisaalta, miksi siihen olisi tarvetta, kun lähes kaikki urpot jättävät numeronsa facebookkiinkin? Tai saahan ne numerot sillä tekoälypuhelimella sieltä Enirostakin. Minua pidetään kaveripiirissä poikkeuksena, kun muistan kavereiden syntymäpäivät ulkoa, muistan jopa hyvin monien osoitteetkin ulkoa, kuten myös puhelinnumerot. Ja jos menen kauppaan, ei minun tarvitse välttämättä kirjoittaa ostoslistaa, vaan muistan ostokseni ulkomuistista. Harmillisen usein vain näkee näitä älypuhelinkäyttäjiä haahuilemassa pitkin kaupan käytäviä kärryt poikittain katse tiukasti naulittuna puhelimen näyttöön, josta tarkkaillaan tiukasti ostoslistaa, että varmasti tulee tomaatit ja pyykinpesujauheet vietyä kotiin. Ja katsetta ei nosteta vahingossakaan.

Kun mennän aikaa 50-60 vuotta eteenpäin, miten pahasti dementoitunutta kansasta tulee, kun kaikki aivotoiminta voidaan jo alle parikymppisenä ulkoistaa elektroniikalle? Hienoin puoli siinä tulee olemaan se, että suurin osa ihmisistä on silloin niin pahasti dementoituneita, että he eivät muista oikeaa hakusanaa, minkä voi syöttää älypuhelimellaan googleen, ja etsiä tautiin täsmääviä oireita.

Pakko myöntää, että karjuin hetken itsekseni tälle videolle. Hienoja eläimiä. Tuntemuksia kuvaa parhaiten tuo top-kommentti: "I was just thinking that otters are easily entertained, chasing butterflies for half a minute. Then I realized I just watched otters chasing butterflies for half a minute."



Nojoo, aika mennä nukkumaan.

Kieltäydyn tulemasta sairaaksi. Varmasti en sairastu, en varmasti. Kuume painaa päälle, kurkussa on kuppa, ja olo on kuin katujyrän alle jääneellä, mutta varmasti en halua olla sairas. EN.

Jälleen kerran yksi asia lisää niiden asioiden listaan, joita tekisi mieli kokea ennen kuolemaa. Aivan uskomattoman näköistä!