IRC-Galleria

Kätevää, että maailmasta löytyy näinkin monta hyvää progehtavaa hevibändiä. Aiemmin jumitin vain Dream Theaterissa, Rushissa ja Circus Maximuksessa, mutta nythän näitä uusia bändejä löytää ihan liukuhihnalta kun vähän vaan jaksaa etsiä.

Ja biisien pituudet ovat sitä tuttua luokkaa, 15:55 näkyy tämänkin kappaleen pituus olevan. Ei tämä sinänsä mitään vaikeaa musiikkia olisi tehtäväksi, mutta joskus, vain joskus kaikki loksahtaa kohdalleen niin hyvin, että siitä voisi biisin saada.

Perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan asti noin 60 tuntia talkootyötä, ja samana aikavälinä hieman alle 10 tuntia unta, paljon loistavia bändejä ja hyviä puhujia, viitisensataa räpsittyä kuvaa edellämainituista, hyvää ja huonoa huumoria sekä tyhmiä, huonoja vitsejä (unohtamatta vienosti kuolemalta tuoksahtavaa jalkahikeä). ~800km matkustusta linja-auton kyydissä halki pimeän ja märän Suomen.

Kameran kantamisesta jumiutuneet niskat, puhumisesta ja huutamisesta käheytynyt ääni, ja kaikesta valonvälkkeestä kipeytyneet niskat sekä rutkasti univelkaa. Paljon ihmisiä, paljon meteliä, paljon tungosta, noin 10 000 hengen joukossa vanhoja ystäviä ja uusia tuttavuuksia.

Huhhuh. Ensi vuonna uudestaan! <3

Nyt on kuuntelussa taas Shadow Gallery. Tämä bändi on ehkä hienointa mitä oon vuosiin löytänyt. Näillä iskee kaikki kohdalleen, biisit on hyviä, rakenteet hyviä, hyviä soittamaan, sopivaa progehomokikkailua ja lyriikatkin useimmiten kohdillaan. Miksi musiikin piätisi olla helppoa kuunneltavaa?

Yllätyin äärimmäisen negatiivisesti, kun avasin Gallerian etusivun koulun koneella. Viimeisen parin vuoden ajan oon käyttänyt galtsua vain omalta koneeltani, missä on adblock torjumassa kaikki mainokset, mutta eihän sitä näillä koulun koneilla ole. Pahaa teki katsoa noin paljon vilkkuvia mainoksia tuossa, hyisss.

Toki mainokset tuovat yritykselle rahaa, mutta onko noita flash-mainoksia pakko tukkia etusivulle noin paljon? En edes tohdi ajatella sitä, että selaisin omalla koneella hitaalla yhteydellä ja ilman adblockia, jolloin etusivulle latautuisi noin valtavat määrät flasheja, eihän sivu latautuisi ikinä loppuun.

Mitä kuulet tässä laulettavan?

Kiitos jälleen kerran, muusikoiden.net, tämäkin korkeakulttuuriteos olisi jäänyt pimentoon ilman tuota foorumia.

Kävinpä katsomassa, kun ilmaiseksi pääsin, hohohom. Mutta voin kyllä jälkikäteen myöntää, että olisihan tuosta jopa voinut lipun hinnan pulittaakin, oli se sen arvoinen.

Olen aina tähän asti suhtautunut äärimmäisen skeptisesti tähän Bond-sarjan uudelleenaloittamiseen, mutta myönnän kyllä sen, että sarjalle oli tehtävä jotakin, muuten hukka olisi perinyt ennen pitkää. Die Another Day oli kauniin, mutta niin kaihoisan sarjan epäonnistunut loppu, siinä elokuvassa mikään ei osunut kohdalleen. Casino Royale oli mun mielestä täysi raiskaus, ja Quantum of Solace on yksi harvoista elokuvista, mille olen antanut tasan nolla pistettä kymmenestä.

Skyfallia kohtaan olin jo menettänyt kaikki toivoni ja odotukseni, mutta katsoin kuitenkin. En alun erinkään ole voinut sisäistää sitä pientä yksityiskohtaa, että Fleming loi Bondin tasan 60 vuotta sitten, ja Bond sijoittui kuuden vuosikymmenen takaiseen maailmaan. Tämän jälkeen oli rebootin aika, mutta jotenkin kummassa ne kuudenkymmenen vuoden takaiset asiat tapahtuvatkin yhtäkkiä 2010-luvulla. Kaikki ne tapahtumat jotka ovat tapahtuneet noissa kahdessakymmenessä aiemmassa osassa, pyyhitään tuotsa noin vain historian pimentoihin, vaikka aiemmat osat jokseenkin loogisesti linkittyivät tavalla jos toisella toisiinsa. Ymmärrän kyllä, että sarjan piti uusiutua, mutta miksi rebootti? Tämä on mieltäni vaivannut. Tässä rebootissa kaikki, siis aivan kaikki, mitä vanhemmissa elokuvissa on ollut, on täysin unohdettu, sitä ei ole tapahtunut. Silti tuossa elokuvassa on aivan järkyttävät määrät viittauksia aikaisempiin osiin ja aikaisempien elokuvien tapahtumiin. Kenties elokuvan tekijät ovat älynneet sen, että Bondia ei voi uudelleensynnyttää siten, että kaikki vanha unohdettaisiin?

Mutta Bondin uudelleensynnytys onnistui tässä elokuvassa, piste. Vaikka Graigin Bond onkin enemmän sellainen tusinatavara-actionfilmien badass, joka vain pistää kaikki paikat palasiksi ja tappaa jokaisen vastaantulijan, on tässä osassa rooliin otettu todella paljon tavaraa myös kirjoista ja aiemmista elokuvista. Kahdessa edellisessä osassa Bond ei ole ollut Bond, vaan joku agentti vain. Nyt Bond kuitenkin heitteli jopa muutaman one-linerin, hän baneskeli elokuvassa, ja ajoi upealla autolla (Aston Martin DB5, tämä ei liene spoileri, kun mainoksissakin näkyy). Etenkin tuon auton osallisuus herätti minussa närkästystä; jos kerran kaikki aikaisemmat tapahtumat on unohdettu, niin minkä vuoksi tuossa autokohtauksessa on sitten kymmenittäin viittauksia Kultasormeen?

Paneudutaanpa sitten itse elokuvaan. Kamera-ajoja on melko paljon, kuten myös erikoistehosteita, jotka on onneksi suhteellisen tyylitajuisesti tehtyjä kaikki (poislukien alkumusiikki, joka on aika perinteiseksi tehty ja jotenkin soveliaan camp-henkinen). Musiikit sopivat kohtauksiin, ja yllättävää kyllä, jopa Graig sopii rooliinsa. Javier Bardemin näyttelemä pahis (Silva) sortuu aivan kaamiviin ylilyönteihin, kuten myös ohjaaja Sam Mendes joissakin tekosissaan. Elokuvassa näkyy hieman liian selvästi se, että Mendes on tainnut tykätä Dark Knightista; oli ärsyttävää katsoa Bondin ja Silvan arviolta viisiminuuttista, intensiivistä keskustelua, joka oli kuin suoraan kopioitu Batmanin ja Jokerin keskustelusta. Ei näin, ei näin. Juonen hiomiseen on kyllä paneuduttu kunnolla, kun elokuvan tekeminen viivästyi pitkän aikaa MGM:n talousvaikeuksien vuoksi, ja se kyllä näkyy elokuvassa; tapahtumat ovat suhteelliesn loogisia ja hahmot hiottuja. Muutamia epäjohdonmukaisuuksiakin toki löytyy, kuten se, että aluksi ulkona paistaa aurinko, sitten kuvataan Bondia puoli minuuttia sisällä, ja kun kamera palaa ulos, siellä onkin yhtäkkiä yö. Ei kai Skotlannissa yö puolessa minuutissa tule?

Elokuvan tapahtumat olivat kuitenkin jälleen kerran liiallisuuksiin menevää ja yliampuvaa räimettä. Vanhojen osien fanina en tuolle tyylille heti lämpene, tuli enemmän mieleen joku Die Hard tuosta lopusta. Kuitenkin aivan loppuratkaisu vei Bondia jälleen kerran huomattavan paljon perinteisempään suuntaan, aivan viimeiset pari kolme minuuttia siis.

Suunnilleen onnistunut teos, mestariteos verrattuna edelliseen paskaan. Vaikka hyväksynkin sarjan uudelleenkäynnistyksen nyt paljon paremmin, ei tuo uusi tyyli kaikin puolin miellytä minun silmää siltikään. Ja kaiken lisäksi Q oli ärsyttävä hipsteri, herätti melkoista myötähäpeää koko hahmo verrattuna Desmond Llewelynin klassiseen hahmoon.

7/10.

http://www.imdb.com/video/imdb/vi678994969/

Maltan tuskin odottaa. Montakohan jatko-osaa tuosta aiheesta vielä tehdään, ja mitenkähän monta kertaa McClane pelastaa maailman?

Ekat kaksi osaa oli parhaat, mutta kait tuokin pitää katsoa jahka se ilmestyy.

Toivottavasti nyt ainakin. Tulin tavallaan lyöneeksi vetoa kaverin kanssa siitä, pystynkö pitämään erään tavoitteen ensi vuonna.

Ja mikä se tavoite sitten on?

50 000 punnerrusta vuoden aikana.

Olisi taas ollut järkevämpää pitää suunsa kiinni. Eihän tuo määränä kauhea ole, mutta että joka päivä pitäisi ottaa tavaksi tuo punnertaminen? Huhhuh. Hulluilla on hullut huvit.

Mulla ei ole mitään käsitystä mitä on tapahtunut, mutta mun oikea kives on aivan jäätävän kipeä.

Koko päivän pitänyt kiemurrella töissä kun istuminen ottaa niin kipeää. Heti aamulla kun heräsin, sattui jo. Ei tälle mitään selitystä ole, mutta kieltämättä tämä on äärimmäisen ikävän tuntuista.

Dear Eki, olenko ok?

Ah että, pitikin ottaa juuri tälle päivälle taakaksi tämä koneen formatointi. Eihän tässä muuten mitään vikaa, mutta kun USB-ajurit kusevat, uusia ei saa asennettua (juuri sen takia mä tämän formatoinkin), ja jollakin konstilla pitäisi siirtää kaikki tavarat ulkoiselle kovolle turvaan.

Ihanaa. Taidan siirtyä takaisin Commodore 64:ään taikka Super Nintendoon, niissä ei ainakaan tällaisia ongelmia ollut.