Ainakin tuntee olevansa elossa ja elävänsä kerrankin täysiä.
Niin hukkasin siis lompakkoni ja olen nyt aivan puilla paljailla. Lompakon mukana pärähti matkalle ainoat henkkarit, visa, avainlukulista verkkopankkiin ja kaikki muut kortit.
Tällä hetkellä mulla ei siis ole mitään pääsyä mun tilille, koska en voi todistaa omaa olemassaoloani mitenkään, kivaa!
Ehkä eniten vituttaa se, että en pääse täältä Kemistä kulkemaan mitenkään kouluun. Eli taas kusen koulunkäyntini totaalisesti, mutta tälläkertaa en tahallisesti.
Alkaa jo pikkuhiljaa tuntua ihan hyvältä ratkaisulta muuttaa takas porukoille ainakin hetkeksi.
Semmosta mulle, mitäs teille? Nyt voisin pukea ja lähtiä poliisilaitokselle tunnistautumaan uusia henkkareita varten. 20 minuuttia kyselyä mun suvusta, jes. Ellei ne sitten voi sormenjälkien perusteella tunnistaa, satunhan mää olemaan rekisterissä jo ennestään...
See'ya.
Unruhe