IRC-Galleria

10 FAKTAA SINUSTA
- Pidätkö enemmän etu- vai toisesta nimestäsi? - Molemmista.
- Onko sukunimesi -nen päätteinen? - Kappas kummaa, on.
- Horoskooppimerkkisi - ja kuvaako se sinua? - Oinas ja kuvastaa aika paljonki..
- Kumpi on pidempi, etusormesi vai nimettömäsi? - Nimetön.
- Minkä värisiä villasukkia omistat? - Vaikka ja minkä värisiä.
- Ovatko kyntesi tällä hetkellä pitkät vai lyhyet? - Aika pitkät, varsinki jos ajatellaan, että ne on mun kynnet.
- Löytyykö sinulta kaksihaaraisia? - Ihan vitusti.
- Minkä värinen on hiusharjasi? - Musta-vihree.
- Entäpä hammasharjasi? - Metalli-v.pun.
- Ja matka(bussi)korttisi? - Mulla semmosta oo.

6 JOS SAISIT...
- Valita silmiesi värin, mikä se olisi? - Haaleenvaaleen harmaat tai sit ihan umpivihreet.
- Olla joku eläin päivän ajan, niin mikä olisit? - No varmaan hevonen niin sais vähän vastauksia kysymyksiin.
- Olla joku julkkis päivän ajan, niin kuka olisit? - Varmaan joku vitun rikas&hot miesnäyttelijä.
- Valita oman etunimesi, mikä se olisi? - Miks vaihtaisin?
- miljoona euroa, mitä ostaisit? - Kämppä, auto, ajokortti.
- tietää että elät enää viikon, mitä tekisit? - Varmaan lähtisin porukoille kuolemaan tai tappaisin itteni.

8 MIELIPIDETTÄSI, PUOLESTA VAI VASTAAN
- Abortti? - Puolesta.
- Eläinkokeet? - Riippuu vähän. Jos siittä on ihmiskunnalle huomattavaa etua, niin kaitpa se menettelee. Kuitenki enemmän kallistun siihen vastustavaan linjaan.
- Lapsityövoima? - Toisaalta ymmärrän niiden lasten ja työnantajien tilanteen, toisaalta en. Ehkä enemmän puolesta. Moraalihomot voi sitten ottaa ensin asioista selvää.
- Fazerin lakupoika-kiista? - No voi vittu jee, are you fucking kidding me?
- Uskonnot? - Vastaan niin vitusti.
- Kouluruoka? - Puolesta. Jumalauta se on ilmasta ruokaa, joten kelvattava on.
- Pakkoruotsi? - Vastaan. Miksei pakkovenäjä?

7 USKOTKO..
- Jumalaan/jumaliin? - En.
- Itseesi? - Tietenki usko, miksen uskois? Mitä elämästä edes tulis jos ei uskois itteensä? Sama kait se ois sitte tappaa ittesä.
- Yliluonnolliseen? - En.
- UFOihin? - Ufotkin taitaa olla yliluonnollista, eli en.
- Kummituksiin? - Voi ny vittu.
- Horoskooppeihin? - En oikeestaan.
- Rakkauteen? - Toki. Jotenki. Kait.

6 SUOSIKKIASI
- Lempileipäsi? - Ruisleipä.
- Lempilaatikkosi? - Just oikein tehty makaroonilaatikko on jepa. Muuten se on sitte paskaa.
- Lempijäätelömakusi? - Riippuu mielialasta. Tervajäätelö on vitun ehtaa.
- Lempiherkkusi? - Suklaa kaikessa muodossa :I
- Lempijuhlasi? - Ei mikään.
- Lempiruokasi? - Kunhan se on ruokaa.

5 INHOKKIASI
- Inhottavin ruoka - Eipä mulla varsinaista inhokkia ole. Rahka on vitun pahaa ainaki.
- Inhottavin väri? - Jotkut siniset. Lähestulkoon kaikki värit on kivoja.
- Inhottavin tunne? - Stressi ja epätietosuus.
- Inhottavin sana? - En minä tiiä.
- Inhottavin jäätelömaku? - Joku appelsiini.

4 KYSYMYSTÄ TAVOISTASI
- Pureskeletko kynsiäsi? - En enää, jee!
- Kumman puolen voitelet näkkileivästä? - Sen tasasemman.
- Monellako tyynyllä nukut? - Tällä hetkellä en taija ees käyttää tyynyä ku on yläselkä niin saatanan jumissa ja hankala olla.
- Missä asennossa nukut mieluiten? - Kylelteen tai selälteen.

3 VALINTAASI
- Hammastikku vai hammaslanka? - Tikku.
- Palasokeri vai taloussokeri? - Taloussokru.
- Hiusharja vai kampa? - Molemmat.

2 OSAATKO...
- Katsoa kieroon? - Osaan, mutta mulla saattaa alkaa väriseen silmät.
- Heiluttaa korviasi? - Jos oikein kovasti pinnistän, niin kyllä.

1 LOPPUKYSYMYS
- Miltä nyt tuntuu? - Silimiä särkee ja kusettaa.




Unruhe

Siis ei herranen aika! Nyt on pienen ihmisen aivoja hämmennetty ihan tarpeeksi. Kamppailin varmaan 10min minuuttia ton askin kanssa, sillä lopputuloksella että melkein tuhosin koko askin kunnes sain sen auki. Aivan helvetin härö aski. Niin siis enhän minä polta... Muuta ku alkoholia nauttineena. Asiaan!

Erosin (taas vaihteeksi) koulusta tuossa viime kuun puolella. Syy oli enemmän ja vähemmän rahallisen tilanteen ja paskan paikkakunnan. Tein tänään yhteishaun ja päätin hakea uudelleen Av-viestinnän pariin, mutta tällä kertaa Ouluun, vaikkakin siellä onkin huomattavasti paskempi Av-koulutus. Hain myös uudestaan pintakäsittelypuolelle Haukiputaalle sekä Ruukkiin hevostalousalalle. Kaikkiin pääsen hyvin todennäköisesti opiskelemaan. Tässä onkin sitten kesä aikaa miettiä, että mihin sitä lähtis opiskelemaan. Pintakäsittely- ja hevostalouspuoli saattaa olla pelkkänä haaveena pohjalla tuon polven huonon kunnon takia. Lisäksi vielä hevostalouden tutkinnolla ei mun kokemuksella tee oikeestaan paljoa paskaakaan (varsinkin kun työllistyminen ja palkka on niin paska), mutta ois kiva opiskella hevospuolta vielä pidemmälle ja saada siitä oikea ammatti. Toisaalta taas tämän tutkinnon jaksaisin aika varmasti opiskella loppuun, koska se on kuitenkin niin lähellä sydäntä. Av-puoli kiinnostaa edelleen ihan pirusti eikä sille alalle mulla olis edes mitään terveydellisiä esteitä. Ainut vaan, että luovutanko taas ja jätän leikin kesken? Lattianpäällystäjäksi mun ei tarvis opiskella enään kuin noin vuosi ja senkin voisin käydä oppisopimuksen parissa.. Mietittävää siis on.

Varmaan suurin osa on huomannut, että oon päätynyt toisenlaiseenkin eroon. Taas vaihteeksi sinkku, mutta ehkä parempi näin. Tällä hetkellä mun elämäntilanne on niin sekava, että en tiedä mitä haluan jatkossa itseltäni tai muilta.
Nyt ainakin oon päättänyt muuttaa takas Ouluun ja näillä näkymin isoveljen jalkoihin vähäksi aikaa.
Ollaan myös sovittu, että mun toinen koira lopetetaan kunhan saan rahaa ja nuorempi koira siirtyy sitten mun ja isoveljen hoiviin rivitaloon jos vain mahdollista.
Ja vielä tämän kaiken päälle, saan hyvin luultavasti itelleni toisen hevosen. Nykyinen siirtyy äidin hoiviin, koska äiti on vaan yksinkertaisesti parempi ratsastaja sille. Tämä tuleva on kusipäinen tamma, jonka kans ei oikeesti voi mitään tehdä (eli just niin ku minäki..). Suoraan sanottuna tää hevonen on riippuvainen ihmisistä ja hevosista niin pahasti, että se on koitunut jo aika isoksi ongelmaksi. Otan kuitenkin riskin ja alan kokeilemaan, tulisko tästä mulle se uus harrastekamu kovan työn merkeissä.
Nyt jos hakis kesäksi jotain töitä tai sit siirtyis porukoiden farmille jeesaamaan..
Semmosta mulle, mitä teille?


Unruhe

Henkistä ja fyysistä kipua.
En jaksa sen kummemmin tarinoida, sry.
Juu eli oon muuttamassa takas porukoille, koska rahallisen tilanteen takia mun pitää irtisanoa vuokrasopimus tässä kuussa. Sen lisäksi oon alkanut liikkumaan aika hitosti ja päivä päivältä saavutan enemmän mun tavoitetta. Lihasta on tullut rutkasti (vatsalihakset näkyy jo!) ja kunto on noussut roimasti.
Oon viikon ratsastanut aktiivisesti eiliseen asti, jolloin meni vähän höpöksi ja nyt on polvi paskana. Nyt ihan todenteolla tais mennä polvi lopullisesti. Entisten kipuaaltojen tilalle on tullut jatkuva, puristava kipu polven sisälle ja polvilumpion alapuolelle on kertynyt nestettä. Pari viikkoa lepoa ja jossain välissä pitäs lääkärillä käydä, kunhan Keminmaahan eksyy.
Äitillä hajos selkä viime viikolla, jonka seurauksena kävi sit Oulussa ns. ihmeparantaja Olli Pitkäsellä korjauttamassa selän, mutta sai silti käskyn levätä muutaman päivän ja olla nostamatta mitään maitopurkkia painavempaa. Meinasivat mutkin laittaa käymään tällä sankarilla, koska kuulemma osaa lievittää ja siirtää kipua hermopisteiden avulla.

Henkisestä puolesta sen verran, että mun elämässä on yhä vähemmän ja vähemmän läheisiä ystäviä ja niistäkin yks ei tajua loukkaavansa mua tietyllätapaa. Oon yrittäny pariin kertaan korjata tilannetta tuloksetta, enkä oikeesti jaksa enää murehtia tästä asiasta. Antaa olla, tää ei toimi näin.
Tuntuu myös hassulta huomata, että melkein ainoa ihminen jolle puhun nykyään kaiken ja joka myös auttaa mua tosi paljon, asuu päälle 300 kilometrin päässä. Mikä menee vikaan? Ei mikään?

Pää sekasin. Onneks oon päässy kaikkea pakoon tänne porukoille ja saan nyt aikaa miettiä mun elämää ja tulevaisuutta.

Unruhe

Huomasin tuossa päivemmällä jonkun blogimerkinnän, missä ihmeteltiin samaa asiaa mitä minäkin oon ihmetelly tässä viikonlopun ajan. Eikö seurusteleva ihminen voi olla edes osittain onneton tai yksinäinen? Tarkottaako se parisuhde automaattisesti sitä, että pariskunta viettää kaiken aikansa toisten kanssa, kertoen kaiken huolistaan toisille?
Ei, ei se aina mene näin.
Onnellisuuteen vaaditaan paljon muutakin, kuin se oikea elämänkumppani tai kiihkeä rakkaus. Se on huomattavan suuri osa onnea, mutta yhtä suuren, ellei jopa suuremmankin osan siittä täyttää kaverit.
Yksinäisyyden taas melkein jokainen kokee erillälailla. Joku voi olla yksinäinen ilman kumppania, vaikka kavereita olisikin ympärillä koko ajan. Joku voi olla oikeasti yksin, mutta ei siltikään koe sitä haitaksi. On ihan turhaa mennä vertailemaan kaverin kanssa, kumpi on yksinäisempi. Kavereita voi aina olla, mutta jos sulla uupuu elämästä se tärkein tukipilari, niin todennäköisesti oot yksinäinenkin loppupeleissä.
Valitettavan usein käy niin, että seurustelun myötä ne kaveritkin kaikkoaa tavalla tai toisella. Mulla on käynyt kahdessa viimeisimmässä suhteessa juurikin niin. Joskus se pariskunta unohtaa kaverinsa, koska ovat niin liikaa kiinni toisissaan. Joskus taas ne kaverit alkavat karttaa tätä kaveria, joka on alkanut seurustelemaan. Onhan se outoa, kun kaveri ei voikaan olla sun kans aina kun haluat, voi ei. Harmillisen usein kuulee jonkun suusta sanat "sä oot muuttunut ihan liikaa seurustelun alettua"/"toi sun kumppanis on muuttanu sut ihan toiseksi" mikä ei mun mielestä aina ole totta. Totta kai jokainen muuttuu ja kasvaa henkisesti, kun seurustelee ja tottuu toisen elämäntapoihin, mutta en usko että yks ihminen sun elämässä voi oikeasti muuttaa niin radikaalisti sun luonnetta, että et tulisi enää mitenkään toimeen sun parhaimman kaverin kanssa. Sattuu kait tätäkin joskus jossain, mutta ei se yksi ihminen ole se ainoa syy.
Henkinen kasvu on hyvästä, mutta älkää unohtako kavereita. Tosikaverit on ja pysyy, vaikkei se kumppani pysyiskään.



Mun tapaus on taas se, että vaadin hirveesti toimintaa ja kavereita, etten kokisi oloani niin kurjaksi tai yksinäiseksi. Oon levoton, haluaisin kokoajan nähdä, kokea ja tehdä kaikkea. Vastapainona oonkin sitten aika ujo ja mulla on hirveen hankala tutustua uusiin ihmisiin tai päästää niitä mun lähelle. Tän syyn takia mulla jää yleensä se tekeminen, kokeminen ja näkeminen suorittamatta ja tylsistyn yksin kotona ulisten kavereiden perään. Säälittävää, eikö vain? On kuitenkin hyvä, että tunnistaa ongelmansa, vai mitä?


Tänään ei muuten ollu mun päivä.
Menin ihan mielissään poikakaverin kans Tornioon, että oisin koko viikon siellä ettei tarvis olla yksin. Pakkasin ruuat "jääkaapista" (=kylmälaukku) ja kaikki tarpeelliset kamppeet messiin ja lähettiin meneen. Perillä sit huomasin, että ei saatana. Kaikki ne ruuat jäi pussiin keskellä kämpän lattiaa. Eiku soitteleen kyytiä takas ja tuhlaamaan viimesetkin rahat bensoihin. Kotia tullessa olinkin sitten niin väsyny, että kompastuin heti ekoissa rappusissa iskien otan rappusiin ja levittäen kaikki mun ostokset pitkin käytävää. Tottakai sen suklaavanukkaan piti sit hajota sinne pussin sisään ja sotkia kaikki muut ostokset. Tästä kaikesta turhautuneena sit vihdoin ja viimein pääsin kämpän ovelle ja paiskasin perässä täydellä raivolla oven kii jättäen tietenkin sormet väliin. Turhautumisen mittari oli niin korkeissa lukemissa, että en oikeestaan tiiä huusinko kivusta vai pelkästä raivosta. Varmaan paikallisessa porttolassakin on kuultu mun raivonhuuto ja huomenna paikkallislehdessä epäillään isossa artikkelissa Keminmaassa olevan karhu tai muu vastaava suurpeto. Ois ehkä just niin mun tuuria.
Ainiin btw, jäävuorisalaatti on ihan saatanallisen hyvää vaikka pelkästäänki :3


Unruhe

No, nyt on oma pieni yksiö täällä Keminmaassa. Halpa ja paskahan tämä on, mutta kait täällä hetken kärsii.
Ei tää paremmaks muuttunu yhtää, vaikka saiki oman kämpän.
Karu totuushan on se, että tää kämppä on niin kaukana kaikesta että käytännössä "saan" olla kokoajan yksin täällä. Tosin kukapa täällä tuliskaan käymään. Yhyhyhy byhyy.
Ajattelin asustella tässä parisen kuukautta ja sen ajan mietiskellä, että mitä teen ja mihin meen. Näillä näkymin keskeytän ainakin hetkellisesti nykyiset opintoni ja joko käyn oppisopimuksella lattianpäällystysalan loppuun tai sit hommaan vuodessa maalarin tutkinnon.
Myös vähän himottais muuttaa Louelle opiskelemaan eläintenhoitajaksi.
Toisaalta taas haluaisin muuttaa takas Haukiputaalle opiskelemaan OSAO:on lattianpäällystyspuolen, koska siellä mulla ois enemmän tuttujakin. Täällähän mulla ei käytännössä ole enää mitään muuta ku poikakaveri. Kaveritki on tuhoutunu johonki. Onneksi oon vielä nuori ja mulla on aikaa harkinnalla päättää, että mitä haluan.
(varoitus, angstinen osuus alkaa)
Haluan vain johonkin, missä ei tarvis olla yksin enää. Vihaan tällä hetkellä mun elämää aika helvetin paljon, mikä on multa ihan uutta.
Tarvisin nyt kavereita ja tukea, mutta en näytä saavan sitä, vaikka pyydänki. Toisaalta onhan se oma syy, en sitä meniskään koskaan kieltämään. Onneks oon positiivinen ihminen ja jaksan vielä ainaki kerran ponnistaa ylöspäin, mutta mitä sitten tapahtuu?
Ainakin on aikaa miettiä näitä kysymyksiä.

Tämän angstisen blogimerkinnän saattelemana toivotan teille kaikille myöhästyneesti hyvää vuotta 2013. Onnistutaan tänä vuonna paremmin.
Seuraavaan kertaa, heippa.


Unruhe

Junassa matkalla Haapajärvelle pariksi viikoksi kauhean väsymyksen, nälkätilan ja ukon kans. Onneksi on tietokone ja tää VR:n huikean nopea nettiyhteys, niin ei tarvi turhautua kovin pahasti.
Ex-avokki menee korvaamaan mua porukoille jouluksi, kun taas minä meen ventovieraaseen paikkaan lomaksi. Millonhan alkaa se vitunmoinen kuumotus...
Perjantaina sain tiedon, että mulle ois yksiö vapaana Keminmaasta. Sinne siis. Vielä pitäs hommata sänky ja telkkari. Pöytäkonekki ois huomattavaa voittoa yksinasumiseen, mutta kyllähän tää koulun Fujitsukin kelpaa ihan hyvin, kun ei köyhällä muuhun ole varaa. Hitusen ehkä kuumottaa muuttaa ihan yksin asumaan niin kauas kaikesta, mutta parempi se on ku ei mitään. 11. päivä ois näillä näkymin muutto ja paras kaverikin meinas tulla Haukiputaalta jeesaileen muuton sun muun kans (lue: ryyppäämään).
Eipä tässä muuta. Unruhe kiittää ja kuittaa.
Nii ja hauskaa vappua ja juhannusta kaikille.


Unruhe

Mun pitäs kuulemma kirjottaa uus blogimerkintä.
Tässä olis.

Kylläpä taas repii, potkii ja vastutaa elämä.
Oon niin jännän äärellä, että vähemmästäki on pää sekasi. En yhtään osaa päättää, että muutanko takas Haukiputaalle. Siellä ois kyllä helppo asua ja sais tehä sitä "omaa hommaa", eikä tarvis rahasta miettiä. Saisin vielä mukavan 12-vuotiaan lv-ruunanki itelle harrastekäyttöön, mikä ois tosi tervetullut lisä pitkästä aikaa, koska Iipalla ei oo voinu enää pitkään aikaan harrastaa kunnolla. On niin saatanan iso ikävä kaikkea sitä.
Sitte taas vastapainona jäis kaverit ja koulu tänne. Koulu ei niin harmita, koska voin aina pitää vaikka välivuoden ja alottaa puhtailla jauhoilla taas, mutta sitten ne kaverit. Porukoille periaatteessa eristäytyisin melkein kokonaan, koska onhan sieltä kuitenkin n. 13 kilometriä sivistyksen pariin, enkä omista ajokorttia tai mitään kulkuvälinettä. Luultavasti myös polttaisin päreeni äitin kanssa jossain välissä, mutta asiathan voi aina puhua. Pari kuukautta menis varmaan ihan vilahtaen silmissä, koska todennäköisesti keskittyisin täysillä taas hevosiin ja koiriin, mutta sitten varmaan alkais maistumaan jo puulta ja tulis ikävä menemisen ja elämisen tunnetta.
Mitäs vittua mää nyt tässä teen.
Ois pari viikkoa aikaa päättää, koska sitten menee tuo hevonen teuraaksi ellei sille löydy uutta elämänkumppania. Perkele.



Unruhe