IRC-Galleria

Kylläpä taas repii, potkii ja vastutaa elämä.
Oon niin jännän äärellä, että vähemmästäki on pää sekasi. En yhtään osaa päättää, että muutanko takas Haukiputaalle. Siellä ois kyllä helppo asua ja sais tehä sitä "omaa hommaa", eikä tarvis rahasta miettiä. Saisin vielä mukavan 12-vuotiaan lv-ruunanki itelle harrastekäyttöön, mikä ois tosi tervetullut lisä pitkästä aikaa, koska Iipalla ei oo voinu enää pitkään aikaan harrastaa kunnolla. On niin saatanan iso ikävä kaikkea sitä.
Sitte taas vastapainona jäis kaverit ja koulu tänne. Koulu ei niin harmita, koska voin aina pitää vaikka välivuoden ja alottaa puhtailla jauhoilla taas, mutta sitten ne kaverit. Porukoille periaatteessa eristäytyisin melkein kokonaan, koska onhan sieltä kuitenkin n. 13 kilometriä sivistyksen pariin, enkä omista ajokorttia tai mitään kulkuvälinettä. Luultavasti myös polttaisin päreeni äitin kanssa jossain välissä, mutta asiathan voi aina puhua. Pari kuukautta menis varmaan ihan vilahtaen silmissä, koska todennäköisesti keskittyisin täysillä taas hevosiin ja koiriin, mutta sitten varmaan alkais maistumaan jo puulta ja tulis ikävä menemisen ja elämisen tunnetta.
Mitäs vittua mää nyt tässä teen.
Ois pari viikkoa aikaa päättää, koska sitten menee tuo hevonen teuraaksi ellei sille löydy uutta elämänkumppania. Perkele.



Unruhe