Siis ei herranen aika! Nyt on pienen ihmisen aivoja hämmennetty ihan tarpeeksi. Kamppailin varmaan 10min minuuttia ton askin kanssa, sillä lopputuloksella että melkein tuhosin koko askin kunnes sain sen auki. Aivan helvetin härö aski. Niin siis enhän minä polta... Muuta ku alkoholia nauttineena. Asiaan!
Erosin (taas vaihteeksi) koulusta tuossa viime kuun puolella. Syy oli enemmän ja vähemmän rahallisen tilanteen ja paskan paikkakunnan. Tein tänään yhteishaun ja päätin hakea uudelleen Av-viestinnän pariin, mutta tällä kertaa Ouluun, vaikkakin siellä onkin huomattavasti paskempi Av-koulutus. Hain myös uudestaan pintakäsittelypuolelle Haukiputaalle sekä Ruukkiin hevostalousalalle. Kaikkiin pääsen hyvin todennäköisesti opiskelemaan. Tässä onkin sitten kesä aikaa miettiä, että mihin sitä lähtis opiskelemaan. Pintakäsittely- ja hevostalouspuoli saattaa olla pelkkänä haaveena pohjalla tuon polven huonon kunnon takia. Lisäksi vielä hevostalouden tutkinnolla ei mun kokemuksella tee oikeestaan paljoa paskaakaan (varsinkin kun työllistyminen ja palkka on niin paska), mutta ois kiva opiskella hevospuolta vielä pidemmälle ja saada siitä oikea ammatti. Toisaalta taas tämän tutkinnon jaksaisin aika varmasti opiskella loppuun, koska se on kuitenkin niin lähellä sydäntä. Av-puoli kiinnostaa edelleen ihan pirusti eikä sille alalle mulla olis edes mitään terveydellisiä esteitä. Ainut vaan, että luovutanko taas ja jätän leikin kesken? Lattianpäällystäjäksi mun ei tarvis opiskella enään kuin noin vuosi ja senkin voisin käydä oppisopimuksen parissa.. Mietittävää siis on.
Varmaan suurin osa on huomannut, että oon päätynyt toisenlaiseenkin eroon. Taas vaihteeksi sinkku, mutta ehkä parempi näin. Tällä hetkellä mun elämäntilanne on niin sekava, että en tiedä mitä haluan jatkossa itseltäni tai muilta.
Nyt ainakin oon päättänyt muuttaa takas Ouluun ja näillä näkymin isoveljen jalkoihin vähäksi aikaa.
Ollaan myös sovittu, että mun toinen koira lopetetaan kunhan saan rahaa ja nuorempi koira siirtyy sitten mun ja isoveljen hoiviin rivitaloon jos vain mahdollista.
Ja vielä tämän kaiken päälle, saan hyvin luultavasti itelleni toisen hevosen. Nykyinen siirtyy äidin hoiviin, koska äiti on vaan yksinkertaisesti parempi ratsastaja sille. Tämä tuleva on kusipäinen tamma, jonka kans ei oikeesti voi mitään tehdä (eli just niin ku minäki..). Suoraan sanottuna tää hevonen on riippuvainen ihmisistä ja hevosista niin pahasti, että se on koitunut jo aika isoksi ongelmaksi. Otan kuitenkin riskin ja alan kokeilemaan, tulisko tästä mulle se uus harrastekamu kovan työn merkeissä.
Nyt jos hakis kesäksi jotain töitä tai sit siirtyis porukoiden farmille jeesaamaan..
Semmosta mulle, mitä teille?
Unruhe