IRC-Galleria

Mut kummasti on muuten kehittyny tässä romuna ollessani vasurin käyttö =O Ja jaloilla tulee tehtyä koko ajan kaikkee... Alkaa sujua =) Tossa kun on ollu aikaa ni katellu videoita. Videot kun on tuolla lattianrajassa ja kyykistely yllättävän hankalaa ton solisluun takia, ni oon jaloilla ottanu kasetin ulos ja laittanu koteloon ja nätisti hyllyyn paikalleen. Näppärää.

Hmm. Näppärä - näpit, sormet.... Jalat...varpaat...? Vapparaa...???

Jjjep. Kyllä musta vielä ninja tulee. Mielikuvareenaaminenki aina vaan halpompaa. Kunhan tästä eheydyn niin taidan vihdoin toteuttaa aina pohtimani harjoituksen. Pidän jotain sidettä tai vastaavaa silmilläni vaikka päivän tai pari. Tai miks ei vaikka hela viikko saman tien. Ehkä. Ja kuulonki vois kokeeks eliminoida tilapäisesti joskus. Ja tietty puhumattomuuttaakin kokeiltava. Jos ei vaikka viikkoon pukahtais sanaakaan.

Ottais muuten koville. Mutta oppis paljon. Ou jea. Näin teen. Sokkona vaan ei viiti nyt olla ku ei huvittas kaatuilla ja törmäillä... Keväämmällä sitte.

Elämä on reeniä <3

Byrokratia sucks!!!!

Ja kaikki digi ja data ja A4 ja kaikki perkele. Mut hyvinhän meillä on Suomessa asiat.

Joo no joo no joo.

Ääh plääh.

Ylihuomenna otetaan niitit olkapäästä. Otan ne kyl muistoks. Hui hemmetti. Jänskättää vaan ku hermot on kauheen kipeet. Sellasii veemäisiä säväreitä. Kirvelee sisältä, niinku. Ku vaikka kaulassa tai ohimolla koskee tiettyjä kohtia ni menee olkavarteen sellanen kirvely. Ihan henkeä salpaa välillä. Toivottavasti on ohimenevää. Ja toi iho tos ympärillä ihan tunnoton. Paitsi siis noita kirvelyitä tuntuu välillä. Vaattetki aiheuttaa niitä.

O-ou. Toivottavasti menee pian ohi noi. Joutunee tuon raudanki vielä poistamaan. Ton haavanki joutuu sit aukomaan taas...mitenhän noi hermot siitä tykkää. Ja sit on taas uus luutuminen eessä ku sehän on ihan reikäjuusto ku on noita ruuveja jonnii verran...

En tiiä. Ei taida olla ihan tän talven aikana vielä ohi tää rosessi. Mut näillä mennään.

Jee. Joulun jälkeen saa alkaa sentäs liikutteleen kättä. Jipii. Huhhuh.

Alkaa olla taas flowt kohillaan.

Itseasiassa saattaa olla että entistä paremmin. Paljon tapahtuu ajatustyötä, tai siis virtaa. Eihän oivalluksia ajattelemalla tule, niitä vain virtaa, ajatusten mukana, tai ilman. Selkeytyy pikkuhiljaa. Ihanaa. Siivet tuntuu taas <3

Om.

Voi kiesus ku alkaa hajottaa tää kotona lorviminen!!!!!!!!!!!!

Miten hemmetissä kestän vielä monta viikkoa!!!!!!!!

AAAAAAAAAAAARGGGGGGGHHHHHHH!!!!!!!!!

Hajottaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Saakelin saakeli. Mitäs könysin. Perkele.

En mä kyllä ehkä kestä enää kohta. Jotain äksöniä pakko olla piaaaaaaaaaaaaaaaaan!!!!!!!!

GGGGGGGRRRAAAAAAAAAAHHH!!!!!!!!!!!! APUAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!

Aamulla suhasin taas taksilla keskussairaalaan reumapolille. Sain taksilapun jee. Lääkäri totes että ei sulla mitään reumaa ole, eiku menoks vaan. Jeah. Mut kylhä mä sen tiesin , en missään vaiheessa uskonu koko reumahöpinään. Piupau.

Oli joteski sellanen nwobhm-keli. Brittiläinen sumusää. Kolea ja ankea mut kummiski leuto =O Tai jotain. Hyvähän se on taksin lämpimästä kyydistä, ovelta noudettuna ja ovelle tipautettuna leudoksi kehua =D Ooo diivailua =D

Jaha. Ja sitten menin reeneihin. Istuin siviileissäni siihen salin reunalle penkille ja jotain näpersin siinä. Yhtäkkiä oli kynsi revenny ja aattelin purasta irtoroikaleen irti. Ni au! Repeski vähän liian pitkältä ja verta tirskahti. Hekottelin hetken että oon mä näppärä. Kehtaako no kehtaa, no ei kehtaa...kehtaanpa...

Hihkasin vetäjälle että ei sulla ois teippiä tai jotain, pikku haveri sattu... Se puisti päätään, sanoin että älä ees kysy. Kaivo teippiä, näpräsin sitte sormeni nättiin pikku pakettiin.

On se raaka laji...damagea tulee vaikka vaan penkillä istuu. Hui.

Oli kiva katella ku pojat potki toisiaan. Jotenki aattelee vähän erilailla kaikkia potkuja ja ninjailun saloja kun tarkkailee muitten tekemisiä ja mielikuvareenaa. Saa nähä sit ku pääsen taas oikeesti livenä touhuumaan. Ehkä en osaa enää mitään. Tai sit.....

Ja pojat oli niin jotenki söpöjä panssareissaan ja kypärissään ku ne könys puolapuilla ja venytteli, ihan liikutti, näytti ihan pikkupojilta jossain ylisuurissa vermeissä =,) Eeeeei oo vauvakuumetta, ei eieieiei oo.

Sain reikihoidonki. Kakkostason... Kylläpähän tuo tais perille mennä..... =o

Jaha. Jääpi nähtäväksi mitä huominen tuo tuollessaan. Sitä odotellessa,

heissulivei!

No eipä ihmeitä tänään. Kirjastossa kävin nuokkumassa. Jipii. Ja kelassa kyselemässä eri uudelleenkoulutus vaihtoehtoja ja meni niin pää pyörälle että en tiiä. Kyllä on kaikki tehty niin vaikeeks....huokaus. Pakko on kyllä alkaa vähän jo pikkuhiljaa respektaamaan kaikkia nuita virastojen tätejä..eihän niissä byrokratian rattaissa kukaan pysy kärryillä! Ihan hullua on meno. Ei ihme että ne tädit ei oikein oo aina ihan kärryillä juu. Tai kelkassa. Mukana. Jee. Jiihaa.

Hullu on byrokratian viidakon laki ja nokkimisjärjestys ja kaikki. Hui helvetti sentäs.

Ja huomenna pitäs taas suhia taksilla sairaalaan. Sattuu olemaan kaaaaaaauan odotettu reumalääkärin aika. Paree sen osata jotain edesauttavaaa sanoa ettei tartte perkule turhaan maksaa 18,40e taas taksista. Ja paree saaha taksilappuki siltä. Otti voimille tuo vähäinen käppäily tänäänki. Tai siis ei se käppäily vaan yleensä pystyssä oleminen. Särkee. Ja vähän huippaa vielä kai se verenhukka ja noi lääkkeet varmaan kans. Ja on niin pirun liukasta. Ja miten hemmetissä mä millään linkillä sompailisin tuolla kun meen vaan nurin ku ei voi mistään pidellä kiinni ja muutenki. Ja se se kallista ois taas....

Tunnen kummaa yhteenkuuluvuutta vanhusten kanssa. Edelleen.

Ens yöks otan käyttöön kantositeen mukana tulleen vyön. Sidottava käsi kroppaan kiinni ku heräsin siihen että oli tuo käsi pään yläpuolella. Ja en missään nimessä sais sitä sinne nostella. En vielä moneen viikkoon. Onneks ei tainnu mitään hajota ku ei ainakaan tuntunu ku varovasti toisella kädellä nostin takas alas. Hui. Jonki aikaa makasin hipihiljaa ja ootin sattuuko. Ei.

Ja on mullaki taas elämä näemmä. Tässä vaan taas istun ja jauhan ihan turhia.

Hasta la vista beibet. I´ll be back.

Jee kävin sellasessa parantamisryhmässä. Se missä lähetellään kaukoparannusta ja kaikkee sellasta. Oli ihanaa! Tuli hyvä olo...sain itekin hoitoa. Ja ne kaikki ihmiset...oi ihania...halittiin ja kaikki sai osansa hoidoista. Kävelin sinne eli jonkun muutama sata metriä. Oli pelottavan liukasta. Piti pyytää ryhmän vetäjältä kyyti sitten kotio. Hui.

Ja sitten kävelin reeneihinki. Se reitti se vasta liukas oliki!!! Matkaa ei olle ku pari sataa metriä mutta kesti ihmeen kauan....huhuhui.... Ja sieltäki piti sitten pyytää vetäjältä kyyti kotio =) Ei kerta kaikkiaan uskalla kävellä tuolla etenkään pimeessä.

Oli kyllä kiva käydä kattoo ku pojat potki. Yllättävän vähän alko harmittaaki ku piti vaan istua. Otettava nyt vaan lunkisti. Ja kuten sanottu reeniähän tää on koko elämä. Hihi. Onneks ehti muodostuu jo elämäntavaks ja tulla kaikkeen arkeen mukaan tuo ihana taekwondo... Helpompi nyt asennoitua tähän reenikieltoon...eli siis käytän ites mieluummin sanaa reenirajoitukseen =) Jea.

Ihanaa oli myös ku soitin iskälle ja sen kansa höpöteltiin. Ja pikkusiskoki soitti. Ihanaa =) Ihmiset on niin ihania =)

Nyt reenailen itteni syömään ja taas sitten päivällä kesken jääneen ikiihkuihkuihanan rakkausleffan kimppuun. Kiva kun tulee taas katottua kaikkia noita ihania. Jep.

Eli kiva päivä ollu taas, mut niinhän mulla aina =) Hyvää yötä maailma ja universumi ja kaikki sen asukit <3

Kävin ihan ite kaupassa. Oli pelottavan liukasta vaan. Tajusin että ei se oo ihme väsyttää ku kaikki normaalita askareet vaatii niin paljon keskittymistä ja huolellisuutta. Huh. Kaamee väsy. Unettaa niin. Ehkä noi särkylääkkeetki osasyyllisiä. Ja ainahan ku on kroppa rikki ni väsyttää.

Mut sitte aattelin sitäki että voi miten vanhuksilla ja kaikilla liikuntarajoitteisilla on aina tällästä ja ne on niin yksinäisiä...oi voi. Mullehan tää tekee vaan hyvää ku vähän rauhotun ja joutuu todella harjottaan zeniä. Maadottuu tää typykkä vähän.

Ja kun sit sitäki aattelin että vanhuksia voi väsyttää ja uuvuttaa sekin kun niitten kehothan on tavallaan koko ajan korjaustilassa. Ja se on hidasta se korjaantuminen niillä ni kai se nyt uuvuttaa. Tunsin ihan uudenlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kanssaan kun tuola jällää köpötin menemään. Ja kun pysähdyin kotimatkalla lepuuttaan kättä ja selkää kauppakassin kannosta niin aattelin että on vanhuksilla toisaalta rikkaampi elämä. Ehtivät pysähtyä, elävät hetkessä. Zen.

Huomenna Kelaan kyseleen uudelleenkouluttautumis tukia ja vaihtoehtoja. Jotainhan tässä on taas alotettava alusta. Ideoita itää...

Ei oikein luodu yhteys kun meditoi ja kun lähettelee taikoja ihmisille. Kai se on toi kun oma keho ei oo oikein kunnossa. JOs nyt keskittys siihen vaan. Pikkuhiljaa sitten taas alkaa koitteleen siipiään.

Ja nyt unten maille..liian myöhään taas venähti. Huomenna reeneihin moikkaamaan poikia ja salin reunalle istuun =)

Voi rakas maailma! Kylve rakkaudessa. Hyvää yötä <3

Nii. Ja kaiken huipuks sairaalan aulaan pystytettiin just Unicefin myyntipöytä. Että miten sattuki.

Voi maailman lapsia <3