Siinä tulee herkästi ilonkyyneleet kun seuraa vierestä kun rakas mies telmii pienen poikansa kanssa ja viaton aito nauru ja riemun kiljahdukset täyttävät talon. Ei haittaa ollenkaan vaikka ei ihan osaa keskittyä lukemaan tenttikirjaa. Ei sitten ei niin yhtään. Kyllä niitä kerkiää lukemaan....
Eikä aamulla herätyskellon soidessa yhtään kiristä eikä murisututa vaikka ennen on niin käynyt...ei kai se ole mahdollista kun on jo hetki sitten havahtunut siihen että pieni poika käy isänsä vieressä ilmoittamassa heränneensä...siinä vain huomaa hymyilevänsä... ja kun sitten kiertyy vahva käsivarsi ympärille ja saa hellän suukon otsalle...
Aamukahvia lataillessa poika tuo näytille kirjojaan ja aarteitaan, ja sitten saa vielä hetkeksi käpertyä lämpimään syliin...ja pieni poika tulee iloisena nujuamaan isänsä kimppuun. Saanhan lisää tälläisiä aamuja? Saanhan?
=)