IRC-Galleria

"Ihminen tappaa hyttysen huvikseen, mutta hyttynen kuolee tosissaan. "

Poika, 7-v

"Ihmisen on ymmärrettävä aiheuttavansa itse, turhaan, suuren osan kärsimyksestään. Syitä on etsittävä omasta elämästään luottaen kykyynsä poistaa kärsimys. Lopuksi syntyy halu löytää tie rauhaan. Sillä jokaisen tavoite on onni, oman itsensä löytäminen."

-Kundun-

On se pakko myöntää.

Mä haluun miehen. Ja lapsen. Ja oman pienen perheen.

Haluun rakastaa oman miehen kanssa. Olla yhtä.

Siitä on vaan tehty niin hemmetin vaikeeta!

Mulla on niin paljon rakkautta annettavana. Aaaaaaaaaaarh halaan kohta sohvatki kappaleiks...ja revin tyynyt ja peitot ja vaatteet riekaleiks ku kädet haluu pitää kiinni....

Raajat haluu kietoutua rakastavaan syliin. Sydän rinnassa huutaa. Ei. Ei se huuda. Se vain hehkuu. Odottaen..kutsuen...tulvilleen latautuneena lyö hehkuva rumpu...kultaista tulta hehkuva rumpu.. Aaaaarh....se haluaa olla yhtä toisen kanssa....

Mutta pelkkä suitsien näkeminenkin saa villivarsan vauhkoontumaan...rempomaan irti...

Pelkään vapauteni menetystä. Vaikka eihän sitä voi multa kukaan viedä.

Pelkään sattumista. Vaikka ei kolhut ja mustelmat missään tunnukaan. Antaa vaan lisäpotkua... Mutta kun sydämeen sattuu sitäkin kipeemmin. Ja sieluun.

Älä pelkää rakas sydämeni....jonain päivänä...jonain päivänä...

Tiedätkö, se hetki kun kevättalvella kinosten keskellä tuntee ensi kertaa auringon lämmön.. ja vesi tippuu hiljaa sulavilta oksilta, rapsahtelee kimaltavalle hangen jäiselle kuorelle.. ja tuntee uuden elämän tömistelevän kevään kynnyksellä.. toivoa täynnä... hmm... uutta elämänvoimaa uhkuen.... puut napsuvat heräillen...ja joka askel jonka hankeen upotat, jokainen askel jonka otat eteenpäin... jokainen murtaa jääkuoresta palasen...

Nyt on rästissä paljon tekstiä. Enkä ala nyt niitä purkamaan...menis taas koko yö.

En paljoa saanut tänään aikaan. Nukuin liian myöhään. Mutta siivoilin vähän ja sellasta.

Ja olin reeneissä =))))

Ou jea. Oli taas ihanat reenit =)=) Tuntu taas että osaanki =) Lauantaina olin jotenki ihan tukossa. Ei oikein meinannu osata. Mut ei aina voi.

Kattelin just youtubesta parkour-pätkiä. Voi ku nää mun nivelet...tuli hirvee inspis lähtee tonne yön pimeyteen...hehe... Ois pitäny jo lapsena vaan alkaa tollasiin hommiin. Mutta eihän se koskaan oo myöhästä. Jospa vaikka huomenna tajuais tarpeeks aikasin lähtee lenkille, mut siis kuitenki pimeellä. Ja sit könyäis jossain salaa. Tai no. Paljon näillä polvilla ja nivelillä nyt könytä....mut siis....no joo.

Jos nyt vaikka...vaikka...vaikka... ...huokaus.... Kestäisköhän nää koivet vaikka pyöräilyä jo.... Tai no...jos nyt vaikka lenkillä koittas käydä... perhana... Jotain ees.

Hassu homma. Vaikka ei kulutus oo tässä viime aikoina juuri kasvanu, ku työtki jäi..ni luulis että palais energiaa hitaammin. Mut kauhee nälkä koko ajan. Voiko pari salijumppakertaa nostaa sitte aineenvaihdunnan taas niin kauheelle tempolle... En tiiä. Vai viekö tää mun pää niin paljon virtaa taas =DDD

Mut kiva. Tuntuu ainaki että ois enempiki huhkinu ku on nälkä =DD Hmm. Kiertynyt efekti. Sen myötä tulee suurempi motivaatio reenataki...ku on sellanen olo. Jee. Jospa vaikka käviski sitte vähän jumpalla salilla =)

Mut eipä suunnitella liikaa. Jea.

Pitäs lukeeki enemmän. Jep. Nyt siis kirja kouraan ja petiin.

Ja mä rakastan. Rakastan niin. Niin niin niin niin.... oi miten rakastan. Olen ihan rakkautta vaan =) <3

Rakas maailma, rakkaat ihmiset, kuinka ikinä yönne vietättekin, olkoon yönne levollinen, virkistävä, antoisa, teitä eteenpäin ja kohti unelmienne toteutumista vievä. Kohdatkaatten tuleva päivä valoisin ja iloisin mielin, avoimin sydämin ja vailla menneisyyden taakkoja. Kokekaa elämän riemua ja rakkauden taikaa, kuinka ikinä sitten päivänne vietättekin =)

Valoa ja siunausta <3

Vaikka kieltämättä täytyy myöntää että tää sinkkuilu välillä vähän pistää mielen matalaks....mutta itepähän en osaa päättää mitä haluan...jne...

Mutta siitä huolimatta, ooooo life is sooooooo sweet =)

Ihana päivä oli eilen =) Vaikka eka tuntu että ei....masenti ja suretti....

Mutta ihana siitä tuli =)

Reeneissäki koin taas ihania energioita...oli suorastaan hulppeat fibat....

Aina vaan käy helpommaks... Hih =)

Pointti oli siinä kun en yrittäny. Piti välillä istua ja parannella polvia. Potkimista oli meinaan aikalailla. Niin istuin lattialla ja kohdistin parannusta polviini. Tuli tosi nopeasti sellanen valoa pursuava olo, sellanen tyhmä hymy koko olemuksessa =) Ihana olo =) Näin valoa, se oli polvien lähellä keltasta tai oranssia, en oo ihan varma. Keltasta se mun mielestä oli.

En oo ennen niin nähny sitä, jee =) Ja yhtäkkiä....... WOW...............

...vähäkö humahti =OOOO Ihan mieletön energia =OOO

Pakko oli pompata pystyyn ja hämmentyneenä tepastelin hetken aikaa..heh... =) Ihan olin että wooohoouu...huhhuh... hih =)

Ihanaa =) Tein sen vaan rennosti.

Ihanaa =)=) Ihanaaaaaaaaa ihanaaaaaaa ihanaaaaaaaaaaa =)=)=)

Mä edistyn =)=)=) Laalaa jihujihujihujihuuuuuuuuuu =)=)

On tää elämä ihanaa =)=) Niiin ihanaa =)=)=) Kun ottaa vaan rennosti =)

Eilen illalla oli vaikee meinata malttaa mennä nukkumaan ku oli niin paljon kaikkee ihanaa mielessä ja teki vaan mieli kirjottaa kaikkee. Ja sit kumminkaan ei ois meinannu malttaa oottaa että tulee taas aamu ja pääsee reeneihin ja oppimaan kaikkee kivaa ja näkemään mitä jännää kivaa ihanaa päivä tuo tullessaan... Ohhoh. Hih.

Ja näinki alussa vasta päivä ja niin ihanaa ollu =) Vaikka reeneissä saiki käsivarret kipeeks ja mustelmille...hihi =) Onpahan mitä parannella. Lisää reeniä =)

Joku vois ehkä saada sellasen kuvan että mä rakastan elämää =DDDDD Nooh...nii-i... eihän näin ihanaa elämää voi kuin rakastaa =D Kaikkine takkuineen =)

Takut opettaa. Ja vaikka tukka olis aivan yhtä takkua niin kun sitä rauhassa setvii ja varsinkin kun ystävän saa avuksi, niin johan se siitä selviää =)

Jaaha. Ja nyt taas jatkamaan päivää =) Saas nähä... =)

Om Shanti <3

Veri ei taida olla yhtään sen sakeampaa kuin vesi.

Eikä se ihmisiä taida sitoa toisiinsa sen enempää kuin mikään muukaan.

Vissiin sitte.

Side ei takaa hyväksyntää. Eikä rakkautta.

Vissiin sitte.

Mutta sattuu se kun sydänverta raastetaan rinnasta läpi.

Revitään siteitä irti.

Sattuuhan se nyt herrajjumala.

Mutta tämän hinnan olen aina tiennyt joskus joutuvani maksamaan.

Kallista on tämä elämä.

Niin kovin kallista.

Rakas elämä.

Ja aikuiset kans!! Syökää lunta!! Heitelkää vesi-ilmapalloja!! Hyppikää lätäköissä!! Unohtakaa pyykit puoleks viikkoa pesukoneeseen!!

Pussailkaa liikennevaloissa!!!!! Irvistäkää valvontakameraan!!!!!!!! Leikkikää teinejä!!!! Hyppikää ruutua!!!!!!

Tehkää kaikkee ihan tyhmää.

Höh...no siks ku se on kivaa!!!!!!

Mutta muistakaa ainut sääntö mitä maailmassa on:




-oO- Rakasta -oOo-

Joo. En tiiä. Tai siis tiiän.

Sainpahan tänään sellasen ryöpyn niskaani...yllätti ihan totaalisesti... Veti vähän mattoa jalkojen alta mutta tuota...noh..hmm... Noooh...

Onneks maton alla on tukeva lattia. Vaikka vähän perseelleen lentää välillä niin mikäs siinä...

Vaikka ihminen olisi kuinka läheinen ja rakas, hyvinkin pitkältä ajalta, niin ei välttämättä tunne sua ei vissiinkään juuri yhtään. Jostain syystä. Olenko sitten todella pitänyt itteni niin kippuralla piilossa turvassa ettei oo päässy tutustumaan vai mikä on...en tiiä.

Mutta sen tiiän etten oo paska ihminen. Ainakaan kovin paska. Kaikki on jonkun verran paskoja, jotkut enemmän toiset vähemmän. Mutta parhaani teen. Enkä lannistu. En sitten niin millään.

Vaikka koko maapallo heitettäs mun harteille niin en anna periks. Ja nyt tekis mieli kirjottaa ruma sana. Sellanen voimasana. Mut en viiti alentua.

Uskoahan tässä on koeteltu jo muutenki koko maailman sivu. Monella tapaa. Ei se haittaa. Otetaan reenin kannalta. Jiihuu...taas sain reenit pystyyn =)=)=) Wooohouuu =)

Mutta näähän on pikkujuttuja. Ihmisten kanssa aina tuppaa asiat solmuuntumaan ja kun on jollain paha päivä niin jokuhan siinä kärsii. Ja johonkinhan kaikki on purettava. Ei se siis silleen haittaa. Yllätti vaan. Ja tuli vähän huonoon hetkeen....

Mutta joo. Ihmisethän on tässä jo riidelleet koko maailman sivu.

Parhaansa kun tekee niin tietää ettei tarvii mistään ottaa itteensä. Ja kun en koe tarvetta ottaa, niin oonkohan sitte tehny parhaani? Jaa-a.

Jotain ihan muuta piti kirjottaa. Mut meni vähän nyt kummiski fiilis.

...ihmissuhteet...

...huokaus....

..on ne niin....

AAAAAAAAAAAAAARGH!!!!!!!!!

...hih...

..per#*%¤...

...ah ihanat ihmiset...

Hmmm. Nooh.

Käännä se, mille et mitään voi, eduksesi. Think positive ja sitä rataa.

Rakkaat ihmiset. Valoa ja siunausta elämäänne ja iloa sydämiinne. Ja tuosta siunauksesta ei tarvitse suivaantua, sen saa kukin tulkita kuten omaan elämänkatsomukseensa parhaiten sopii. Tai jättää omaan arvoonsa. Kiitos.

Enkä minä pyydä oikeastaan hyväksyntäänne enkä mitään muutakaan..paitsi että koittakaa kunnioittaa toisianne. Pliis.

Ja niin..... rakastakaa ja kohdelkaa toisianne kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan.

Ja blaa blaa. Ihan sama se välillä tuntuu olevan mitä sanon. Mut ei ees oo. Sillä on paljonkin väliä.

Enivei. Syökää lunta lapset. Se on kivaa.

Kävinpäs eilen vielä yöllä siis rannalla vähän huitomassa ja hengittelemässä =) Hihi =) Ja kynä sai kyytiä..... Tuli taas parhaillaan kolmea eri pohdintaa paperille...

Raapusti raapusti...hmm...ahaa... ..kääntää äkkiä sivua toiseen tekstiin, raapustaa tohinalla...hei daa ahaa... kääntää sivua takas...raapustaa... ei mutta hei joo niinpä onki... kääntää sivua kolmanteen tekstiin...raapustaa... ahaa joo...äkkiä pieni muistiinpano toiseen tekstiin... raapustaa... jep... palaa taas ekaan tekstiin...

Heh. Ihanaa. Heh. Ja ne aiheet.... kaikkea sitä ihminen pohtii....

Mutta tämä ei millään tavalla liity noihin eilisiin teksteihin. Tuli vaan yks päivä aiemmin aateltua...niin oleellista taas =DD

Joo. Kun huterasti asettamani sampoopullo heilahti hanan päällä niin salamannopeasti hiuksiani möyhimässä ollut käteni meinasi lähteä ottamaan sitä kiinni, mutta vielä ennen kuin pullon liike pysähtyikään edes, sen siis sittenkään putoamatta, ehdin tajuamaan ettei se tipukaan ja käteni jatkoi tukan pesua. Tuo kiinniottoliike ei ehtinyt olemaan kovin suuri.

Niin. Pling surrrrrrrrrrrrrr alko päässä raksuttaa =)

Hmmm... Kumpi reaktio oli nopeampi? Se kun reagoin putoamismeinaamiseen vai siihen ettei se putoakaan?

Voisi ajatella niin, että jos olisin ollut tarpeeksi nopea, olisin heti tajunnut ettei se putoa, jolloin en olisi tehnyt turhaa kiinniottoelettä.

Siis tällöin se että tajusin lopettaa yrityksen alkuunsa olisi nopeampi. Vai olisiko?

Ratkaiseeko tässä se aikaero joka on sen ajan, joka kului pullon liikkeen alkamisesta käteni liikkeen alkamiseen, ja sen ajan, joka kului sen tajuamiseen ettei pullo putoakaan ja sen että liikkeeni pysähtyi, välillä? Kumpi väli oli pitempi?

Mutta toisaalta enhän voinut pullon liikkeen alkaessa tietää vielä putoaako se vai ei. Joten toisaalta sen tajuamiseen, että se ei putoakaan, käytin myös tätä ekaa aikaväliä. Joten tajuamisessa kesti siis sekä sekä se aika, kun reagoin ekan kerran, ja vielä se aika joka oli reaktioideni välillä.

Eka reaktio oli täysin automaattinen, toiseen tarvittiin huomioimista ja päättelyä. Tämänkin perusteella voisi olettaa että eka reaktio oli nopeampi kun se ei tarvinnut hidastavaa ajattelua.

Hmmm......

Niin. Ihminen ajattelee liikaa joskus. Mutta on siitä paljon hyötyäkin.

Jaha. Ja taas meinaa lähteä uusi ajatusvirta liikkeelle......

Eih!!!

Nyt lähden kyllä kävelylle. Piti mennä jo ajat sitten. Mutta kun tää pää...

Aargh!

Nyt muutakin liikettä kuin ajatusten surraamista =)