No voi hyvänen aika sentäs.
Nyt sitten ihmiset taas niin päivittelee että missä on kasvattajien ja terveydenhoitoväen vastuu ja koulujen vastuu ja kenen vastuu. Ja miks ei kukaan puuttunu ajoissa ja auttanu ja sitä sun tätä. Miks ja miks ja kuka ja ketä.
Nii. Nii-i.
No voi hyvänen aika. No sinä! Minä! Me kaikki!
Ole lähimmäinen lähimmäisellesi! Älä kiusaa ketään! Kun huomaat jotakuta kiusattavan, ole hänelle ystävä ja tue!!! Se on niin yksinkertaista. Ei tartte sysätä kaikkea terkkarin ja opettajan ja vanhempien vastuulle. Se auttaa joka hädän huomaa, eiks je? Minä oon kiitollinen siitä että mua jonkin verran kiusattiin ja syrjittiin peruskoulussa. Olin vetäytyvä ja tod hiljanen, ja helppo kohde. Oli joskus vaikeeta sen takia, mutta onneks oon suht fiksu likka joten osasin kummiski sen homman handlata ja tajusin etten oo ite tehny mitään väärää ja muut vaan tartti jonkun kanavan. Ja myöhemmin sitten jonnii verran oon älynny "heikompien" kaverina olla. Mutta kun me kaikki suhtaudutaan asioihin niin erilailla. Ja oikeestaan taidan olla aika laillakin monelle tukena...ainakin auttamishalu on kova. Kiitos siis koettelemuksestani =)
Moni hajoaa totaalisesti. Ja jotkut hajoaa niin vähästä. Ja jokainen meistä on vastuussa meistä kaikista. Jos huomaa että jollain on paha olla, ni voihan sitä mennä herranen aika sentäs kysymään voiko jotenki auttaa! Ja jos se ei tunnu luontevalle ni hakeutuu muuten juttusille ja sitten silleen vaivihkaa kattoo mikä on tyypin tilanne. Ja silleen. Pääasia että yrittää. Ei oo pakko mennä opettajille sun muille asiasta ees lärppimään tai tehä mitään numeroa. Se on monesti vaan jopa pahaksi. No joo. Tilanteita on niin monenlaisia. Ja ohan seki nyt ihan selvä asia että aina sitä ei vaan huomaa jos jollain on paha olla. Se voi olla vaikka kuinka ilosen ja positiivisen ja tasapainosen olonen, mutta sisältä rikki. Ei kukaan terveydenhoitaja tai opettaja tai vanhempi voi aina hoksata että apua tarvitaan! Tai voi olla hiljanen ja vetäytyvä ja vakavan olonen, mutta sisältä ilonen ja onnellinen. Joopa. Vaikea joskus tietää. Siis ei pidä ketään syyllistää jos ei ole tajunnut apua tarvittavan.
Ei mut ihan oikeesti rakkaat ihmiset!!!! Rakastakaa toisianne! Rakastaa erilaisia ihmisiä!!! Rakastakaa niitäkin joiden arvomaailmat poikkeavat omistanne!!!! Tai itseasiassa, juuri niitä vasta rakastaakin!! Ja oikeastaan loppujen lopuksi ne arvomaailmat eivät yleensä edes olekaan niin kovin kaukana toisitaan, sitten kumminkaan....
Se joka tekee jotain ilkeää elää rakkauden puutteessa!!!! Hänellä voi olla hyvin, hyvin paha olla eikä todellakaan tiedosta tekonsa kamaluutta ja hintaa. Ja kaikkein vähiten siihen auttaa piikittely, syrjiminen, selän takana paskan puhuminen jne. Ja jokaikinen meistä tämän tietää. Aivan varmasti. Ja jokainen joka tämän tietäen edelleen syrjii, naureskelee selän takane jne, on paaaaaljon pahempi kuin itse "pahantekijä". Ja jokainen meistä tätä toisinaan tekee, kuka useammin, kuka harvemmin , kaikki eri mittakaavassa. Kaikki siis elämme rakkaudenpuutteessa, kuka enemmän kuka vähemmän =)
Ja yksi erittäin suuri virhe on se, että jätetään kiusaajat huomioimatta. Huhhuhh. Ei riitä että tuetaan uhreja. Eeeehei, nöynöy..... Ei. Puhu kiusaajalle. Älä rähjää ja saarnaa, vaan puhu asiallisesti. Anna näkökulmia. Herättele. Kunnioita ihmisenä häntä. Kohtele kuten toivot hänen kohtelevan sinua. Anna esimerkki. Jos rähjäät ja vittuilet huonosta käyttäytymisestään niin hmm... da?????? Kerro mielipiteesi fiksusti. Jos hän alkaa sinulle vittuilemaan, anna vittuilla. Älä ole ylimielinen, älä nöyryytä, älä hermostu, älä ole ivallinen, älä anna mitään negatiivista johon tarttua. ANNA ESIMERKKI!! Älä anna periksi, älä luovuta. Jos luovutat, osoitat ettet sittenkään välitä. Mutta jousta. Jos tilanne käy liian tukalaksi, anna olla sillä kertaa, mutta palaa asiaan. Ole tarkkana, ota opiksesi koko ajan. Tarkkaile itseäsi. Löydät paljon yhteneväisyyksiä hänessä ja itsessäsi. Mieti niitä. Tee selväksi ettet pidä itseäsi parempana. Tunnusta omat virheesi. Oppikaa yhdessä.
Toivon todella, että Jokelan ammuskelijan kiusaajat tuntevat vahvan kylmän piikin sydämissään ja heidän omatuntonsa heräävät. Vaan veikkaan, että valitettavasti moni heistä kääntää asian vain itsestään pois päin. Sysäävät muiden harteille. Saavat tästä vain lisäpontta ammuskelijaan kohdistuviin negatiivisiin ajatuksiin. Valitettavasti. Ammuskelija oli itsekin uhri. Lähimmäistensä uhri. Ei yhteiskunnan, ei koululaitoksen, ei internetin vaan jokaisen sellaisen uhri, joka häneen kohdisti negatiivisia ajatuksia ja jätti auttamatta vaikka olisi avuntarpeen huomannut.
Niin. Kaikilla meillä on toki vastuu itsestämme, mutta joskus käy näin. Omat voimat eivät riitä. Todellisuuden taju hämärtyy. Ryhtyy epätoivoisiin tekoihin. Rauha hänen sielulleen.
Rauha kaikille hänen uhriensa sieluille. Kaikkea hyvää kaikille jotka tähän tilanteeseen jollain lailla joutuivat mukaan, suoraan tai välillisesti. Elämänymmärrystä ja sydämen viisautta, anteeksiantamisen taitoa ja inspiraatiota ottaa tästä opikseen ja toimia rakentavasti jatkossa.
Voi ammuskelijan vanhempia ja perhettä, lähipiiriään. Toivottavasti säästyvät ihmisten syytöksiltä ja vihamielisyyksiltä. Varmasti ovat parhaansa tehneet. Oletan. Luulisin. Toivon niin. Mene ja tiedä. Tuska on varmasti valtava.
Toivottavasti säästyvät myös itsesyytöksiltä. Syyttely ei koskaan kannata. Itselleenkin pitää antaa anteeksi jotta asiasta oppimien on mahdollista. Siis oikea rakentava oppiminen joka johtaa oikeasti positiivisiin muutoksiin ajatusmalleissa ja toiminnassa.
Kaikkea hyvää ja sydämen viisautta kaikille!!!