IRC-Galleria

No ni. Saa nähä millon pääsen taas nettiin ja kirjotteleen.

Aamulla suhautan taksilla Jyväskylän keskussairaalaan. Saa nähä millon leikkaavat. Toivottavasti jo huomenna. Pääsis toipumaan.... Hui. Onkohan tää sit ihan älyttömän kipee...joutuvat kuiteski kaivaan noi luunpalaset lihojen seasta ja poraileen yhteen.. huhhui.

Ja se metallilevyki voi kuulema hiertää inhottavasti. O-ou.

Mut eihän kipu satu. Täs on vaan inhaa ollu lähinnä ku pelkää että tulee nahasta läpi tai puhkoo jotain suonia tai tökkää keuhkoon noi pätkät...keuhkot tulee kummiski yllättävän ylös asti tonne epäkkään alle... Kuhan saavat kursittua kokoon ni voi olla pikkusen huolettomammin. Kipu sinänsä sivuseikka...you know.

Jea. Nyt nukkumaan.

Rukoilkaa mun puolesta, pitäkää peukkuja, lähettäkää enkeleitä tai miten vaan. Reikiä saa lähettää ja valoa ja siunausta ja kaikkee kivaa. Tai vaikka vaan toivoa parasta jos ei muuten nappaa tollaset hihhulijutut =)

Kai mä sieltä hengissä palaan. Heh. Ehe. Jännä. Aattelin ettei mua jännitä mut kylhä se vähän. Mut sairaalassahan on onneks muuten aika mukavaa. Yleensä on aina ollu. Senkus loikoo vaan ja syö mitä eteen kannetaan. Jea. Kiva seikkailu taas edessä =)

Jea. I´ll show you my warriorsoul... jeha.

RAKASTAKAA TOISIANNE!!!!!!!!!!!!!!!!

Moroooooooo <<<333

Ei vieläkään.... Aamulla heräsin ku lääkäri keskussairaalasta soitti. Ei ehi tänään leikkaamaan. Huomen aamulla sit sairaalaan valmiiks. Viikonlopun aikana sit kai kerkii. Kai.

Mut jos ei tota lakkoa ois tulossa ni jono ois vissiin vielä pitempi. Tai siis jono ois sama mutta se etenis hitaammin. Kiirehtivät nyt että kerkii ennen sitä. Mut samalla ku koittavat purkaa jonoja ni tulee uusia tapaturmia. En tiiä. Vai purkaako ne nyt sitte sellasiaki leikkausjonoja jotka ei ois niin kiireellisiä...en tiiä onko toi nyt hyvä vai huono... Hohhoh. Nooh. Kai tää tarkottaa vaan sitä että moni on pahemmassa kunnossa ku minä. Heikoimmat ensin.

Ja mikäs tässä... Hengissä ollaan ja pystyn jotain häärimäänki. Eilenki kävin ihan ite suihkussa ja oon pessy pyykkiä. Ja petasin ite sängyn! Kauan siinä kesti ja kuivien pyykkien kaappiin laitto oli kans sellanen puolen tunnin urakka. Hehe. Meneepähän aika kivasti. Oppii arvostaan arjen askareita ja kykyä niitten tekemiseen.

Otetaan reenin kannalta. Opin pitämään sen paljon puhutun keskilinjan suorana. Runko suorana. Ja oppii polvet joustamaan ku ei voi yhtään kummarrella. Ja kun ei voi yhtään käyttää voimaakaan mihinkään, ni oppii hakemaan voiman ja liike-energian kropasta, lantiosta. Ja tasapainoki kehittynee. Ja ku pitää tehä kaikki harkiten ja hitaasti, kehon asentoja tunnustellen ja eritellen lihaksia...keskittymiskyky paranee tai sitten se mun yks pahimpia ongelmia eli se, että älä mieti, älä yritä, älä keskity vaan ole tyyni ja tee. Ja hengitystä tarkkailla kun solisluu rapsuu jos huonosti hengittää huonossa asennossa.

Jea. Käännä eduksesi se mille et mitään voi. Cool.

Ja nyt vähäks aikaa taas vähän enempi vaakaan.

On tää kyl vähän tyhmää ku on niin hankalaa kaikki...

Hohhoh. Ja joutuu ihmisiä vaivaamaan....noku mutku ei oikein pärjää ite... =(

Mietinpä vaan yksinäisiä vanhuksia ja muitaki yksinäisiä....huokaus.. Ei oo heleppoo.

Voi ku ne pitäis mua siellä sairaalassa ees yhen yön...paree ku kakski yötä ni sais nuo ystäväiseni olla rauhassa välillä.... Ja muutenki ehkä...ku jänskättää että jos se on sit kovin kipee tai tulee joku komplikaatio...ni ois sitte apu lähellä. Mut ei toi silleen muuten niin jänskätä juurikaan. Tavallaan ois kiva ku tekis ton paikallispuudutukessa, ois jännä seurailla mitä tapahtuu =) Mut ehkä kummiski viisain ku ei...en tiiä. Ois se mielenkiintosta =D

Hehe...teki mieli mennä reeneihin kattomaan mitä ne pojat siellä touhuaa, mut ehkä paree ku ei =DDDDD Kutittaaki joka paikkaa... oppii kummasti arvostamaan esim kykyä pestä itsensä...ja hiukset...ja harjata hiukset.... hoh...

Tuntupa muuten taas pitkin päivää ja tuossa pari tuntia sitten ku tuli parannustaikoja sieltä sun täältä... wohouuu... =OOOO Luulin jo että nytkö se parani kokonaan.... mut eeeeei sentäs. Olipa hetken ajan parempi olla ja nukuin kivat tirsat ku niin rentoutti. Teki hyvää. Kiitos <3 <3 <3 <3

Jep. Ja taas pötkötteleen. Kohta tulee yövuoro-apulainen =)

Aamulla menin taksilla keskus-sairaalaan. No eka pientä seikkailua että löyty oikee paikka... Mutta sitten mukava kiva kiltti lääkärisetä sano että kyllä se on tuo leikattava, mutta tänään ei ehdi. Jonossa 7 mua ennen ja kun koko ajan sattuu ja tapahtuu niin ei voi tietää... Akuutimmat tietty eka. Tää nyt ei oo mikään henkihieverihomma ni joudanhan mä ootteleen.

Sain aamupalaa ja ihanan ystävällistä kohtelua. Nykyään vissiin tuollakin alalla puhutaan asiakaspalvelusta..sain siis hyvää palvelua. Kiitos +++++

Sainpa älyttömän paljon paremman mitellanki eli tuen tuohon käteen. On vaan sellanen niinku kaukalo jossa käsi makaa ja siitä yks hihna vastakkaiselle olalle. Ei siis paina tuota töröttävää luunpäätä. Huh ihana helpotus!!! Ja ton saa iteki irti ja takas ja ei tarvi viritellä pehmusteita kaulan ympärille ku ei hierrä.

Sormia pitää kuulema jumppailla ja kyynärvarttaki heilutella. Joo, kiva ni lähtis vähän nesteet kiertään...inhottavan turvonnu olo...naamassaki ku lymfat tukossa.

Ja helpotti ku sai tiedon että leikataan...huh. Hyvä. Ei meinaan oo ihan hirmukivaa ku luunpäät hiertää lihaksia ja nahkaa sisältä koko ajan...heh. Mut lääkärisetä lupas että ne ei tuu nahasta läpi =) Kiva. Mut sitä en muistanu vannottaa että eivät katko mitään hermoja tai suonia tai jänteitä tai jotain. Mut eeeei ne...

Jea. Nyt vois vähän mennä pötkötteleen taas. Ramasee....

Joo on toi luu aika nätisti menny...vähän palasina...... UrsulaR

Noku oli pitkä päivä eilen... neljältä aamulla ylös ja Tampereelle Unicefin koulutukseen. Eli siis toi kerjäläishomma...face to face-tyyppi, varainkeruuta maailman hätää kärsiville lapsille....

Ja puol settemän olin kotona. Olin ihan naatti ku vkoloppunakaan ei tullu levättyä. Moni sano että mee nukkumaan, mut mä halusin reenaamaan. Menin siis puol kasiks reeneihin ja varttia vaille oli jo luu poikki. Ku kaatumistekniikkaa lämmittelyks tehtiin mut mä en sit väsynä oikein osannu....ni vauhista ukemia ja täysillä suoraan olkapäälleni tatamille. Yhtäkkiä vaan olin kylelläni ja kuulu naps vaan. Istuin ja ihmettelin. Vetäjä kysy jotta mikä ni ihmeteltiin sit että sattukohan mua. Se tunnusteli ja sano että joo poikki se taitaa olla.

Mietittiin vielä että eihä se ny voi olla ja ku ei ees sattunu. Pystyin liikutteleenki kättä ihan kohtalaisesti. Naureskeltiin hetki. Mut kyl se vähä hassusti törrötti.

Ei muutaku varavetäjä hommiin. Pojat pyöritteli silmiään... Vyöllä sidottiin kättä lepoon ja vetäjä kuskas teekoohon. Siellä istuttiin ja naureskeltiin. Ei silleen ees sattunu. Aateltiin että jospa se on vaan vähän sijoiltaan... Vetäjän piti lähtee ku reenit loppu ja porukka ootteli kyytiä siltä. Jäin sinne käytävälle chillaileen reenipuku päällä =DD Rakas ystäväni hänkin, tuo vetäjä. Kiitos parantavasta ja hauskasta tuesta =)

Järkytin kai muita potilaita vähän..naureskelin vaan ja kertoilin muista rytinöistäni. Heh. Ja kiittelin hiljaa kun oon vielä hengissä ja näinki ehjä. Ja itketti ku en pääsekään keräämään lapsiraukoille rahaa. Toisaalta nythä mä oisin aika säälittävä...vois irrota paremmin..hmmm...

Joo. Ja toinen rakas ystävä tuli apuun. Sai hoivata ja passata mua yön yli...ja sietää mun kiukustelut...hehe.... Yllättävän hyvin nukuin. Luulin jo yöllä että toi on parantunu ja meinasin jo pompata pystyyn. Mut eeeei....

Aamulla röntgeniin aika. Oho...ohan se rikki =O Huomen aamulla 7.30 keskussairaalaan, harkitsevat jos laittas vähän metallia tueks. Mut seki kuulema kyseenalaista ku vaatii kaks leikkausta ku se rauta on poistettava sit ku on luutunu. Ja lihakset usein pahempiaki säpäleitä vetää hiljalleen kohilleen niin että luutuu ihmeen "eheäksi". Mut täs on vaan se ku toi yks säpäle tökkii nahkaa ilkeesti, parempi ehkä levyttää ettei mee nahka puhki. Oha se aika inhottavan tuntusta.

Mut sen näkee aamulla. Ois kuulema ollu pitempi jono oikeesti, mut ku toi lakko uhkaa ni kiirehtivät ennenku ehtii luutua huonoon asentoon.

Toi on kuulema ihan normaalia...ei tarvii isoa tälliä...riittää ku kaatuu voimalla olkapäälleen ni naps. Ja mä kuitenki vauhista heitin ukemia.... Mut vähä nolottaa olla tällänen höselö. Onpahan todistettu että tääki on mahollista =DDDD

On tää...... Jospa tää tyttö nyt alkas uskoon että lepo on tarpeellista ja terveellistä. Ja muutenki alkas huolehtii itestään vähän paremmin.

Nyt on vahti vaihtunu. Ja kolmas rakas ystävä tuli apuun. Paapoo mua täällä =)

Hihi. Ihanaa ku on ystäviä <3

Tilasin vähän taikojaki...nyt sitä tulee monesta suunnasta ja urakalla. <33 Kumma jos ei parane. Kiitos kaikki ihanat rakkaat jotka tuette ja autatte <3

Jea. Mutta nyt meen taas enempi lepoasentoon.

Ystävä sai videotki näkymään...katotaan kauheeta brutaalia väkivaltaa eli Sin Citya. Ei ehkä parasta tähän oloon mutta nääh... =DD

Menipä solisluu poikki taekwondo treeneissä. Kirjoittelen kun pystyn. Ei saarnoja kiitos.


Enkä ees älähtäny, naureskelin vaan. Buranaa huiviin ja nukkumaan.

Tai no okei, ehkä joskus ressaa myös ne tehdyt asiat...mutta itseasiassa eivät ne kuitenkaan itsessään, vaan jokin seikka niihin liittyen joka on vielä selvittämättä. Tai oikomatta. Tai tekemättä tekemättömäksi. Tai jotain.

Nii. Eli siis kumminkaan ei. Vaan niin.

Hmm. Tajusin ehkä juuri, että ainoastaan tekemättömät ja hoitamattomat asiat, kertomatta jääneet paljastukset ja mukana kannetut huolet aiheuttavat stressiä =OO

Vähäkö oon viisas =OOO

...ja sit ku osais vielä iteki toimia aina oikein... =(

..tai ees joskus .... =/

No voi hyvänen aika sentäs.

Nyt sitten ihmiset taas niin päivittelee että missä on kasvattajien ja terveydenhoitoväen vastuu ja koulujen vastuu ja kenen vastuu. Ja miks ei kukaan puuttunu ajoissa ja auttanu ja sitä sun tätä. Miks ja miks ja kuka ja ketä.

Nii. Nii-i.

No voi hyvänen aika. No sinä! Minä! Me kaikki!

Ole lähimmäinen lähimmäisellesi! Älä kiusaa ketään! Kun huomaat jotakuta kiusattavan, ole hänelle ystävä ja tue!!! Se on niin yksinkertaista. Ei tartte sysätä kaikkea terkkarin ja opettajan ja vanhempien vastuulle. Se auttaa joka hädän huomaa, eiks je? Minä oon kiitollinen siitä että mua jonkin verran kiusattiin ja syrjittiin peruskoulussa. Olin vetäytyvä ja tod hiljanen, ja helppo kohde. Oli joskus vaikeeta sen takia, mutta onneks oon suht fiksu likka joten osasin kummiski sen homman handlata ja tajusin etten oo ite tehny mitään väärää ja muut vaan tartti jonkun kanavan. Ja myöhemmin sitten jonnii verran oon älynny "heikompien" kaverina olla. Mutta kun me kaikki suhtaudutaan asioihin niin erilailla. Ja oikeestaan taidan olla aika laillakin monelle tukena...ainakin auttamishalu on kova. Kiitos siis koettelemuksestani =)

Moni hajoaa totaalisesti. Ja jotkut hajoaa niin vähästä. Ja jokainen meistä on vastuussa meistä kaikista. Jos huomaa että jollain on paha olla, ni voihan sitä mennä herranen aika sentäs kysymään voiko jotenki auttaa! Ja jos se ei tunnu luontevalle ni hakeutuu muuten juttusille ja sitten silleen vaivihkaa kattoo mikä on tyypin tilanne. Ja silleen. Pääasia että yrittää. Ei oo pakko mennä opettajille sun muille asiasta ees lärppimään tai tehä mitään numeroa. Se on monesti vaan jopa pahaksi. No joo. Tilanteita on niin monenlaisia. Ja ohan seki nyt ihan selvä asia että aina sitä ei vaan huomaa jos jollain on paha olla. Se voi olla vaikka kuinka ilosen ja positiivisen ja tasapainosen olonen, mutta sisältä rikki. Ei kukaan terveydenhoitaja tai opettaja tai vanhempi voi aina hoksata että apua tarvitaan! Tai voi olla hiljanen ja vetäytyvä ja vakavan olonen, mutta sisältä ilonen ja onnellinen. Joopa. Vaikea joskus tietää. Siis ei pidä ketään syyllistää jos ei ole tajunnut apua tarvittavan.

Ei mut ihan oikeesti rakkaat ihmiset!!!! Rakastakaa toisianne! Rakastaa erilaisia ihmisiä!!! Rakastakaa niitäkin joiden arvomaailmat poikkeavat omistanne!!!! Tai itseasiassa, juuri niitä vasta rakastaakin!! Ja oikeastaan loppujen lopuksi ne arvomaailmat eivät yleensä edes olekaan niin kovin kaukana toisitaan, sitten kumminkaan....

Se joka tekee jotain ilkeää elää rakkauden puutteessa!!!! Hänellä voi olla hyvin, hyvin paha olla eikä todellakaan tiedosta tekonsa kamaluutta ja hintaa. Ja kaikkein vähiten siihen auttaa piikittely, syrjiminen, selän takana paskan puhuminen jne. Ja jokaikinen meistä tämän tietää. Aivan varmasti. Ja jokainen joka tämän tietäen edelleen syrjii, naureskelee selän takane jne, on paaaaaljon pahempi kuin itse "pahantekijä". Ja jokainen meistä tätä toisinaan tekee, kuka useammin, kuka harvemmin , kaikki eri mittakaavassa. Kaikki siis elämme rakkaudenpuutteessa, kuka enemmän kuka vähemmän =)

Ja yksi erittäin suuri virhe on se, että jätetään kiusaajat huomioimatta. Huhhuhh. Ei riitä että tuetaan uhreja. Eeeehei, nöynöy..... Ei. Puhu kiusaajalle. Älä rähjää ja saarnaa, vaan puhu asiallisesti. Anna näkökulmia. Herättele. Kunnioita ihmisenä häntä. Kohtele kuten toivot hänen kohtelevan sinua. Anna esimerkki. Jos rähjäät ja vittuilet huonosta käyttäytymisestään niin hmm... da?????? Kerro mielipiteesi fiksusti. Jos hän alkaa sinulle vittuilemaan, anna vittuilla. Älä ole ylimielinen, älä nöyryytä, älä hermostu, älä ole ivallinen, älä anna mitään negatiivista johon tarttua. ANNA ESIMERKKI!! Älä anna periksi, älä luovuta. Jos luovutat, osoitat ettet sittenkään välitä. Mutta jousta. Jos tilanne käy liian tukalaksi, anna olla sillä kertaa, mutta palaa asiaan. Ole tarkkana, ota opiksesi koko ajan. Tarkkaile itseäsi. Löydät paljon yhteneväisyyksiä hänessä ja itsessäsi. Mieti niitä. Tee selväksi ettet pidä itseäsi parempana. Tunnusta omat virheesi. Oppikaa yhdessä.

Toivon todella, että Jokelan ammuskelijan kiusaajat tuntevat vahvan kylmän piikin sydämissään ja heidän omatuntonsa heräävät. Vaan veikkaan, että valitettavasti moni heistä kääntää asian vain itsestään pois päin. Sysäävät muiden harteille. Saavat tästä vain lisäpontta ammuskelijaan kohdistuviin negatiivisiin ajatuksiin. Valitettavasti. Ammuskelija oli itsekin uhri. Lähimmäistensä uhri. Ei yhteiskunnan, ei koululaitoksen, ei internetin vaan jokaisen sellaisen uhri, joka häneen kohdisti negatiivisia ajatuksia ja jätti auttamatta vaikka olisi avuntarpeen huomannut.

Niin. Kaikilla meillä on toki vastuu itsestämme, mutta joskus käy näin. Omat voimat eivät riitä. Todellisuuden taju hämärtyy. Ryhtyy epätoivoisiin tekoihin. Rauha hänen sielulleen.

Rauha kaikille hänen uhriensa sieluille. Kaikkea hyvää kaikille jotka tähän tilanteeseen jollain lailla joutuivat mukaan, suoraan tai välillisesti. Elämänymmärrystä ja sydämen viisautta, anteeksiantamisen taitoa ja inspiraatiota ottaa tästä opikseen ja toimia rakentavasti jatkossa.

Voi ammuskelijan vanhempia ja perhettä, lähipiiriään. Toivottavasti säästyvät ihmisten syytöksiltä ja vihamielisyyksiltä. Varmasti ovat parhaansa tehneet. Oletan. Luulisin. Toivon niin. Mene ja tiedä. Tuska on varmasti valtava.

Toivottavasti säästyvät myös itsesyytöksiltä. Syyttely ei koskaan kannata. Itselleenkin pitää antaa anteeksi jotta asiasta oppimien on mahdollista. Siis oikea rakentava oppiminen joka johtaa oikeasti positiivisiin muutoksiin ajatusmalleissa ja toiminnassa.

Kaikkea hyvää ja sydämen viisautta kaikille!!!