IRC-Galleria

Kun ei sitä korkkii kiinni saa,
eikä välttämättä tahdokaan.
On miljuunasti helpompaa edes aavistuksen tasottaa.
Tiedäthän sen ystävä,
voi joskus käydä näin:
piti pikkusen vaan kallistaa,
mut se kääntyi väärinpäin,
se kääntyi väärinpäin!

Tähän pienoishelvettiin mä löysin onnen häivän.
Krapula tulee kyllä, mutta minä määrään päivän.
Kun aikani lottasin, niin tiesin päähän käyvän.
Krapula tulee kyllä,
mutta minä määrään minä päätän päivän.

Enää puhelahjat auta ei,
kun teot multa järjen vei.
Kun räntää sataa ja ulvoo kuu,
ei mistään saatana mitään tuu.
Pimeydestä pimeyteen aina halajaa.
Korvien väli pehmeää kun ei mistään kiinni saa,
kun ei mistään kiinni saa!

Tähän pienoishelvettiin mä löysin onnen häivän.
Krapula tulee kyllä,
mutta minä määrään päivän.
Kun aikani lottasin,
niin tiesin päähän käyvän.
Krapula tulee kyllä,
mutta minä määrään minä päätän päivän.

Puolenpäivän jälkeen on pelko historiaa.
Illemmalla paratiisin ovet avataan.
Tiedän: pieni juhlija on pian kanttuvei,
mut sähköjä mun yläkertaan koskaan vedettykään ei,
koskaan vedettykään ei!

Tähän pienoishelvettiin mä löysin onnen häivän.
Krapula tulee kyllä,
mutta minä määrään päivän.
Kun aikani lottasin niin tiesin päähän käyvän.
Krapula tulee kyllä,
mutta minä määrään päivän,.

"Noniin. Annan sinulle kysymyksiä ja sinä käyt osoitteessa http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/ kyselemässä kysymykset oraakkelilta ja kirjoitat oraakkelin vastaukset tänne. HUOM! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sana järjestystä, mutta kysymyksessä pitää olla sama juoni. Nyt kirjoittamaan. Lopuksi haasta kuusi kaveriasi tekemään sama."

1. Mikä minun nimeni on?
Juuso

2. Missä asun?
Nurkan takana, mutta eihän se mitään haittaa.

3. Mikä olen?
Itsehän tunnet itsesi varmasti parhaiten. Et ehkä kuitenkaan riittävän hyvin?

4. Millainen olen?
Mä pyytäisin sua muuten ulos, jos uskaltaisin...

5. Kuka olen?
Olet se joka antaa kaikille

6. Mikä on ollut elämäni suurin saavutus?
Pitäskö tää kattoa Ennätysten kirjasta?


7. Mikä on ollut kaikista turhinta elämässäni?
Urheilullisuus

8. Mikä on arvokkain asia mielestäni maailmassa?
Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys.

9. Miltä näytän?
Kitkerältä, riippumatta siitä kuinka vähän tämä sinua miellyttää.


10. Miltä tunnun?
Tunkkaiselta.

11. Miltä maistun?
Vuoristoilmalta

12. Miltä tuoksun?
Elämältä

13. Missä minun kuuluisi olla?
Tuossahan se on aivan silmies edessä. Pitäiskö sun hankkia lasit?


14. Mikä minun kuuluisi olla?
Huono vitsi.


15. Mistä minut löytää?
Koulusta

16. Miten minut tavoittaa?
En ylläpidä mitään osoiterekisteriä.


17. Ikäni?
Viisi vuotta vanhempi kuin sinä

18. Sukupuoleni?
Poika, ellei hänen rintansa sitten ole valahtaneet housuihin..?


19. Kuka on minulle tärkein?
Hemmo.

20. Ketä rakastan?
Kettutyttöä Keski-Suomesta...

21. Rakastaako kukaan minua?
Virkapukuinen poliisi.

22. Miksi hän rakastaa minua?
Koska minä sanon niin.

23. Oletko varma?
En, mutta ei sitä kukaan usko

24. Mistä tunnistan ystävän?
Pullonpohjarilleistä, mutta muista että olen pahoillani että joudun tämän sinulle kertomaan.

25. Mistä tunnistan tosirakkauteni?
Epäonnistuneesta meikistä.

26. Millaista on hyvä seksi?
Etovaa.

27. Onko poliisi ystävä?
Kaikkihan sen tietää, että on.

28. Haluatko kertoa vielä jotain?
En ainakaan tänään!

Kuinka tyypillistä,
Ihastuin taas heikkouteen
Arpeesi tai hulluuteesi,
Melkein kauneuteen.

Hei nainen älä kävele
Pois mun elämästä.
Mä en suosittele sinulle
Tuolla tavalla kahta miestä.
Ansaitsisit vähintään kolme.


Mutta kun katoin sua kadulla,
Tiesin että ihastun
Tuollaisiin ihastuu.

Pettämistä minä kiellä en
Ja sinä tiedät sen
Ja siksi tykkäät musta.
Pettämistä minä kiellä en
Ja sinä tiedät sen,
Eikä jää arpia.

Pakko kyllä nostaa kerrankin hattua!

http://www.youtube.com/watch?v=zvxc8S5ybS4

http://www.youtube.com/watch?v=ooQKUYQ_WgQ

Time, it needs time
To win back your love again
I will be there, I will be there
Love, only love
Can bring back your love someday
I will be there, I will be there

I'll fight, babe, I'll fight
To win back your love again
I will be there, I will be there
Love, only love
Can break down the wall someday
I will be there, I will be there

If we'd go again
All the way from the start
I would try to change
The things that killed our love
Your pride has built a
wall, so strong
That I can't get through
Is there really no chance
[ Find more Lyrics at www.mp3lyrics.org/KS7H ]
To start once again
I'm loving you

Try, baby try
To trust in my love again
I will be there, I will be there
Love, our love
Just shouldn't be thrown away
I will be there, I will be there

If we'd go again
All the way from the start
I would try to change
The things that killed our love
Your pride has built a
wall, so strong
That I can't get through
Is there really no chance
To start once again

If we'd go again
All the way from the start
I would try to change
The things that killed our love
Yes, I've hurt your pride, and I know
What you've been through
You should give me a chance
This can't be the end
I'm still loving you
I'm still loving you,
I need your love
I'm still loving you

Hevostalli.netistä otteita. Jees, olen ihan samaa mieltä jokaisen kanssa. ;)


Älä hyvä ihminen osta, kun kerran olet eroon päässyt.

fakta 1: Lämpönen varsa, ostat muutamalla tonnilla, hoidat, huollat, reenaat, reenaat, reenat, pidät kuin kukkaa kämmenellä ajatuksissa tulevat ikäluokkakilpailut.

Ans olla, kun varsa on kaksvuotias, ajattelet sitä opetuslähtöön, joulukuun viimmeselläkään viikolla ei koni kulje sitä vähää, että viittis ilmoittaa.

Eipä hätää, kolmevuotiskevät alkaa mukavasti, hepo reenaa hyvin, matkanteko maistuu jne. Käytät linikalla kuvattavana; kasvurajat on auki, ei kande kovin kyseistä yksilöä rässätä. Rikki menee mussu muuten. Kevyttä lenkkiä kavereiden kans siis.

Neljävuotiaaksi kääntyneellä varsallasi arvelit sitten koelähtöä, kun kotona kulkee niin hyvin. Jep. Koelähdössä tuloksena 1,35 erinäköisillä kirjainmerkeillä höystettynä. Ei hyvältä näytä, ei.

Vaan periksi ei anneta. Ilmoitat Perä-Hikiän paikallisraveihin, joissa kaltaisessaan seurassa hepo ottaa ensimmäisen "toto"-sijan: ajalla 1,30. Nousujohteinen kunto näyttäis olevan, tuumaat. Vaan syksyllä huomaat, että kaakki ontuu, syytä ei tunnu löytyvän. Sitä arvotaan monen eri lääkärin ja klinikan voimin, monella, monella sadalla eurolla. Tuloksena se, että hepo parantuu rosessin aikana itsekseen.

Ja niin on varsa kääntynyt viisivuotiaaksi. Viisivuotiskausi onkin sitten kyseisen kaviokkaan menestyksekkäin: 22,5 aly (50 euroa), 26,8 ke (ei fyrkkaa).

Kuusivuotiskaudella hepan taulussa alkaa olla enemmän kirjaimia, kuin numeroita, joten päätät taas lopettaa raviurheilun harrastamisen.

fakta 2. Oliko 25 rosenttia suomenhevoista, jotka edes koelähtöön asti selviävät. Vaan kunnon ravi-ihmisen tavoin uskot, että kyseinen onni on sattunut juuri sinun varsasi kohdalle. (Kannattaa muuten alkaa lottoamaan kans, suurempi todennäköisyys onnistua, kuin sh-varsan kanssa.)

---

Aijai, ja alkuna tietty se, että hevosta etsiessäsi luet ilmoituksia ulkomaita myöten, tutkit sukuja, selaat nettiä, ajelet pitkin poikin suomenmaata katsomassa ja koeajamassa varsoja, pikkuhiljaa tihennät seulaa ja löydät JuuriSenOikeanTimantin. Haet pankista rahaa ostoa varten. Lopputulos on mainittu edellä.

Samaan aikaan se sinun kaverisi ostaa umpimähkään naapurista sen täysin suvuttoman ritsan, jolla on jalat väärinpäin alla. Naurat kaveriasi, hän toteaa ostaneensa sen koska "se oli niin söpö". Samalla kun treenaat omaasi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kaveri viilettää omallaan milloin ratsain pitkin louhikoita, milloin kärryt kaatuneena poikki kynnöspellon. Ja selviää kaikesta vauriotta, eikä eläinlääkärin koskaan tarvi poiketa kaverisi luona, vaikka sinulla itselläsi on eläinlääkärin numero kännykän pikavalinnassa numerolla 1.

Opetus- ja koelähdöt kaverisi hepo selvittää helposti, olet itse mukana neuvomassa millain toimitaan sisäänkirjoituksessa. Seuraavana vuonna se napsii nuorten sarjoja tasaisen tappavasti, ja keikkuu lopulta kriteriumin finaalissa. Itse et ole morjestanut tätä kaveriasi enää sen opetuslähdön jälkeen...

---

Ostat hevosen, joka on hyväsukuinen ja lahjakas, mutta käytökseltään hankala. Treenaat ja koitat samalla päästä selville varsan sielunelämästä. Viikoa ennen ekaa hiittiä varsa koloo jalkansa tarhassa: reissu klinikalle, operointi ja 600 euron lasku.

On kuraista ja vettä sataa, tallin oven edustalla on lillinki, joka ei kuivu kuin vasta juhannuksena. Varsasi ei suostu juoksemaan sateessa ollenkaan. Naapurin mustalainen käy nauramassa sua ja sun varsaas.

Opetus- ja koelähtöoptiot menivät ohi loukkaantumisen takia. Joudut ilmoittamaan varsasi (vihdosta viimein) "ilmaiseen" koelähtöön. Siellä joku ajaa kärryt hakauseen sun omien kärryjen kanssa, kuskina oleva Pieni Keltainen lentää kärryiltä ja Customin hiilikuitukärryt menevät tohinassa rikki. Ai niin, ja varasi hyppää radalta tallialueen portin yli varikolle. Etusesta meni hankkari.

---

Tuu meille hoitaan näitä viikoks.Mä lähden vaikka etelään siksi aikaa.
Nytkin tulee räntää sopivasti taivaan täydeltä.
Melkeen kaikki loimet on märkänä kuivaushuoneessa eilisen jäljiltä.(Ei ne yössä kuiva kun on likomärkiä)
Konit hakkaa seiniä tallissa.
Ajaan pitäsi lähtee 3 hevosta.
Huoh, ja kolmelta töihin taas.
Josko palaisit maan pinnalle viikon jälkeen.

Hei hyvä velii!
Vielkö siul o se Onninkin Vara myynnis?
Kuul, kyl kaikki o myynnis kuha rahaa löytyy.
Paljo sie pyydät siit orist?
No kaiken minkä tingit, ei tarvii maksaa.
No hyvä, sit myö tehdää kaupat!

---

Hei kaveri, osta uus nokia viisykskuusseitsenhahdeksankymppiii...
-En minä oikein tiedä noita tuollaisia, onkohan noita edes?
On on, usot sie, mikset sie uso?
Eiks ole aika hyväää?
Kolme nappia ja laturi tulee kaupan pääällee...
-No jos nyt tämän kerran, käykö visa?
Kyllähän tuo kelpaa!
Anna kortti ja numero niin palautan tuon huomenna!

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 19:46:46

Nyt en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Tuohon vähän matkan päähän naapuritaloon muutti vuodenvaihteessa uudet asukkaat. Sen kummemmin ei ole tullut heidän kanssaan seurusteltua, kun tässä on metsääkin välissä. Muutamia kertoja tiellä törmäillessä on tervehditty.

Tänään oli sitten postilaatikkoon ilmestynyt viestilappunen jossa lukee näin:
Hyvä naapuri, voisitko lakata pitämästä hevosiasi siinä tien vieressä olevassa aitauksessa, kun lapset kulkevat siitä ohi kouluun. Hyvin usein toinen hevosista esittelee "elintään" kaikkien nähden. Ei ole lapsista mukava nähdä tuommoista koulumatkalla, ties miten vahingollisesti vaikuttaa pinimpien mieleen. Terveisin naapurisi xxxxxxxxxxxxx.

Täytyy sanoa että nyt olen ihan mykistynyt! En tiedä pitäisikö tuohon viestiin vastata jotain ja mahdollisesti mitä? Lähettäisinkö takaisin lappusen, vai soittaisinko, vai menisinkö ihan käymään?
Vai pitäsikö tässä pitää peräti puhuttelu tuhmalle namusetä-ruunalle, joka kieltämättä aika usein kyllä tuulettelee kikkeliään. Ainakin luulisin että siitä elimestä tässä on kyse. Tuskinpa poitsu siellä pernaansakaan on vilautellut :D

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 21:33:23

Onpas tänne tullut paljon vastauksia. Ilmeisesti asia "järkyttää" muitakin.

Kyllä me ollaan miehen kanssa nyt illan mittaan naureskeltu tätä asiaa. Taidan mennä huomenna ihan käymään tuolla naapurissa, kunhan nyt yön yli mietin mitä sanoisin.

Mahtaa tosiaan uudet naapurit kesällä järkyttyä kun perimmäisen talon isäntä laskee lehmänsä laitumelle. Siinä sitä on sitten tissejä nähtävänä koko pellon täydeltä.

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 21:45:27

arecapp
Ei voi olla aprillipila, koska aamulla sanomalehteä hakiessa ei laatikossa ollut mitään lappusia.

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 3.4.08 14:59:39

No niin, täällä ollaan :)

Yritin tosiaan tuossa hetki sitten mennä naapuriin. Olin oikein psyykannut itseni keskustelemaan asiasta ihan vakavissani, jos tosiaan osoittautuisi ettei kysymys ole mistään pilasta. Edes jonkinlainen naapurisopu olisi kuitenkin mukava säilyttää.

Tuossa sitten tietä pitkin naapuria kohti kävelessäni aloin ajatella että: "tässä sitä aikuinen ja täysjärkinen(?) ihminen on matkalla naapuriin keskustelemaan hevosensa munasta." Alkoi taas naurattaa niin pahuksesti että oli pakko kääntyä takaisin kotiin kun meinasi tulla kuset housuun. Kävin sitten vaan tarhassa heristämässä sormea riettaalle ruunalleni, joka lupasi pyhästi olla parantamatta tapojaan. Alkaa eläinparkakin jo ihmetellä, kun mamma ratkeaa nauruu joka kerta sen nähdessään.

Taidan omalta osaltani jättää asian tähän ja kuulostella mitä tästä mahdollisesti seuraa.
Täällä on kyllä ollut niin hulvattomia ideoita, että tekisi mieli ihan pilanpäiten väsätä ruunan rupsukalle jonkinlainen kalukukkaro tai siveyssukka :D

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 4.4.08 21:04:08

No niin, eipä tämä juttu tähän loppunut, vaan ruunan kikkelin seikkailut jatkuvat edelleen.

Kävin tuossa kuuden maissa koiran kanssa pikaisella iltalenkillä ja kun palailin takaisin päin, törmäsin tiellä naapurin emäntään joka oli tulossa meiltä päin kamera kädessään.

Ei edes tervehtinyt, vaan ensimmäiseksi kysyä töksäytti, olinko saanut hänen laittamansa viestin? Myönsin saaneeni.
Seuraavaksi tokaisi että: "et sitten tainnut ottaa asiaa vakavasti kun et ole tehnyt asialle vieläkään mitään?" Vastasin siihen että: "juu, en todellakaan ottanut vakavasti" ja hymyilin leveästi.
Naapurin emäntä alkoi selvästi hermostua ja rupesi paasaamaan että, ei tämä ole mikään naurun asia. Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille että kyseessä on umpisuoli :o!!!
Ja ymmärtäisin kyllä miten vakavasta asiasta on kyse jos minulla itselläni olisi lapsia...
Ja sitä varten he olivat juuri muuttaneet maalle, että lapset saisivat kasvaa turvallisessa ympäristössä... Ja...ja...mitähän vielä, en edes muista kaikkea kun tekstiä tuli kuin pyssyn suusta.

Lopuksi rouva vielä sanoi että hän aikoo ilmoittaa asiasta poliisille, jos en siirrä hevosia muualle ja että hänellä on kuviakin todisteena. Heristi vielä uhkaavasti sitä kameraansa ennen kuin alkoi kiukkuisin askelin kipittää tiehensä.

Aika harvoin jään sanattomaksi, mutta nyt en kyllä osannut muuta kuin haavi ammollaan tuijottaa poistuvan rouvashenkilön perään. Tuo oli jotenkin niin kertakaikkisen absurdi tilanne, kun asia sinänsä on ihan naurettava, mutta toinen ilmiselvästi tosissaan siitä vaahtoaa. Koirakin oli ihmetellen pää kallellaan seurannut rouvan paasausta ihan sen näköisenä kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään noin outoa. Eikä kyllä varmasti olekaan. :D

Mahtaa siinä poliiseillakin olla naurussa pitelemistä jos rouva ihan todella toteuttaa uhkauksensa.

Tässä sitä nyt sitten mielenkiinnolla odottelen milloin pihaan kurvaa mustamaija ja vie riettaan roikottelijan mennessään. Vai tyytyvätköhän poliisit vaan lätkäisemään ruunaan sakkolapun. :D

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 7.4.08 13:04:12

Aina vaan hullummaksi menee! :O
Nyt on sitten poliisitkin käyneet. Hetki sitten läksivät pihasta ja heti täytyy tietysti päästä jakamaan tämä kaikkien kanssa :).

Tosiaankin pihaan kurvasi mustamaija ja 2 poliisia. Vähän huvittuneena ehdin ajatella että kohta viedään ruunaparkaa käsiraudoissa kuulusteltavaksi. Mutta poliisit alkoivatkin kysellä onko talon isäntä kotosalla. Siinä vaiheessa kyllä jo pelästyin, koska mies oli lähtenyt jo aikaisin aamulla työmatkalle ja ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen että jotain on sattunut.

Kun siinä hetki puheltiin, niin kävi kuitenkin ilmi että naapurin rouva oli tosiaankin toteuttanut uhkauksensa ja soittanut poliisille. Ilmoituksen vastaanottaja ei kuitenkaan ilmeisesti millään kyennyt ymmärtämään että kyseinen irstailija on eläin, vaan poliisit tulivat meille siinä käsityksessä että mieheni on se joka siellä tien laidassa esittelee lapsille kalustoaan!!!

Onneksi olin säilyttänyt naapurilta saamani kirjelappusen ja näytin sitä poliiseille. Toinen ratkesi suoraan nauramaan, toinen sentään yritti parhaansa mukaan pysyä vakavana.

Läksivät sitten naapuriin selvittämään asiaa. Jonkin ajan päästä palasivat takaisin ja pahoittelivat väärinkäsitystä. Kihisin tietysti uteliaisuudesta ja yritin kysellä mitä naapurissa oli tapahtunut. Eivät kuitenkaan suostuneet kommentoimaan muuta kuin että asia on kunnossa. Toivottelivat vielä hyvää jatkoa ja läksivät.

Monta Jehovan todistajaa tarvitaan käännyttämään yksi ortodoksi?
Ensimmäinen ei ikinä pääse sisälle
Toinen ei ikinä enää tule ulos
Kolmas huomaa itse tulleensa käännytetyksi
Neljäs on sen verran viisas ja päättää jättää ortodoksin rauhaan

-Karjalainen ei kertakaikkisesti osaa käyttäytyä täysin asiallisesti. Aina on jotain liikaa. Joko sitä istuu tuppisuuna tai sitten mennä meuhkaa niin maan pirusti. Usein lentää lasia ja lautasta, hyvässä tahdossa ja puhtaassa vahingossa. Eihän sitä voi asiaansa selväksi tehdä ilman, että selkeästi käsillänsä huitoo kun heikkomielinen tuulimylly. Joko sitä heti heittäytyypi liian läheiseksi ja kertoo viidessä minuutissa koko elämäntarinansa, tai sitten ei sano juur mitään. Keskitietähän ei ole. Kaiken saa anteeksi kuitenkin, kun sanoo että "Yritä ymmärtää, olen karjalasta".

- Karjalainen luonne menee todella vaikka läpi harmaan kiven. Tapoja kuitenkin luovalla Karjalaisella on, ja paljon. Kukaan ei sano, että ne olisivat viisaita, mutta jälkikäteen voi todella sanoa, että kaikkea kokeiltiin. Ei on vastaus minkä Karjalainen persoona hyväksyy huonosti. Kaikesta voi aina neuvotella, pakottaa tai hellästi huutaen suostutella.

- Karjalainen itkee ja nauraa samaa aikaan. Välillä tätä persoonaa tuntematon henkilö saattaa luulla että Karjalainen olisi jotenkin löyhä päästään. Tämä ei pidä paikkaansa. Karjalainen on tunnepersoona, mikään ei jätä kylmäksi ja jos jättää, on jossain vikaa.

- Temperamentti. Nollasta sataan nanosekunnissa. Koskee iloja ja suruja. Karjalaisella on häät tulossa, ja suunnitellessaan niitä, ei voi tehdä muuta kuin itkeä. Ja sitten nauraa sille räkäisesti, että pitääkin itkeä. Koskaan ei ympäristö Karjalaista tuntematta, voi olla aivan varma siitä, missä tunneskaalassa nyt mennään. Naamasta näkee kuitenkin usein ainakin se punaisen värin, mikä tyypillinen hehku nassussa Karjalaisen suuttuessa. Savu nousee samalla korvista, joten tunnetilasta ei oikein voi erehtyä.

- Uskoo hyvään kaiken jälkeen. Karjalaista, joka luonteeltaan on perin hyvätahtoinen ja ihmisrakas, on valitettevan helppoa välillä huiputtaa. Ihmisten keskellä viihtyvänä persoonana altistaa itsensä usein noloihin tilanteisiin joista selvitään Karjalaisella hurtilla huumorilla. Ongelmissa myös tuo tulisielu usein on, niihin ajautuu vain kuitenkin hyväntahtoisuuttaan.

- Luonne on avoin ja välitön. Hyväntahtoiseksi hölösuuksi nimetty. Jos ette usko, tulkaa meille kylään. Ja äänekäs. Kaikkea pitää myös selvittää suurin elein ja esimerkein. Karjalainen on Iloinen joka solullansa, löytää yleensä kaikesta pahasta paljonkin hyvää. Logiikka saattaa kuitenkin olla aidon Karjalainen, eli aivan hukassa.

- Ruoka. Karjalainen on perso hyvälle luonnonläheiselle ruoalle. Keskivartaloon kertyy usein muutama vararengas, eihän sitä tiedä koska joutuu seuraavan kerran ruoatta olemaan. Joten syödään nyt kun saadaan ja hyvin syödäänkin! Ja nauretaan samalla. Joten Karjalaisessa ruokaseurassa kannattaa aina olla mukana yksi ensiaputaitoinen, heimlichin otteen osaava, joku kuitenkin rykäisee lihanpalan henkitorveen nauraessaan.

-Matkailu. Karjalainen pärjää hienosti välimeren maissa, tinkiessää torilla tarjouksista. Kielitaitoa ei tarvita, elekieli on sen verran näyttävää ja helposti tajuttavaa. Mutta Karjalaista ei saa kusettaa, ainakaan niin että jää kiinni. Muuten tulee tuper-rapinat ja basaarista kuuluu muhkea "PERKELE"!

- Paneutuminen. Asioista kiinnostutaan ja todella. Turha yrittää taivutella Karjalaista pois innostuksensa parista. Asiaan perehdytään suurella innolla ja tarkkuudella sekä siitä osataan sitten kaikki. Ja jos ei osata, niin opetellaan. Soitellaan keskellä yötä ystäville ja sanotaan "en mä halua häiritä, mutku tää sukan kantapää ei ny toimi. Anteeks kovasti, mutta mie haluan nyt tän osata"! Puhelun jälkeen tajutaan, että ehkä asia olisi saattanut voida odottaa seuraavaan päivään.

- Suhde muihin. Hämeen hitaat ovat Karjalaisille pahoja tapauksia. Ne toimivat oikeasti hitaasti! Ja pohtivatkin vielä "noooh, josko tuosta, tai enpä tiedä, tokkopa": tässä vaiheessa Karjalainen huutaa "PERKELE" ja tarttuu toimeen. Vetäisee metsän tyhjäksi puista kun piti joulukuusi kaataa.

- Karjalaiset naiset ovat kauniita, Rintavia, Reiteviä ja Perseviä. Kilometrien päähän näkyy hohto joka Karjalaisesta naisesta lähtee. Hedelmällisyyden ja äitiyden perikuvia nuo naiset ovat. Ja itse perkeleitä "niinä päiväinä" sekä viikon ennen ja jälkeen. Tai sitten ne siivoavat, hullun lailla puunavat tuvan nurkat, lakanakaapit ja maustehyllyn. Sitten itketään kun on selkä kipiä viikon kestäneestä siivousurakasta, mutta "enhän minä muuta voinut, kuka muu ne olisi siivonnut".