Uskomatonta miten nopeasti ihminen voi kaivata muita ihmisiä. Loppujen lopuksi me kaikki vietettiin aikaa yhdessä vain viikko, ja nyt sitten itketään ja haikaillaan perään. Se on hyvin hämmentävää, mutta kuitenkin niin ihanaa.
Akujen aluksi en ollut mitenkään erityisen innoissanu joutuessani Hiidenlinnan protulle. Jippii, jutellaan henkeviä ja saadaan hyvän päivän tuttuja. Olen kuitenkin se vanhin siellä, ja minut hyljetään heti porukoista. Näinkin positiivinen olin. Onneksi mieleni muuttui.
Ensimmäiset pari päivää olivat hankalia, kun ei vielä tunnettu ja oli muutenkin niin haikeaa, kun oli erossa perheestä. Yö nukuttiin huonosti ja halusin vain tappaa kaikki. Onneksi hyvin nukutun maanantai-tiistai välisen yön jälkeen olin aivan uusilla mielillä.
Tutustuin ihmisiin, löysin omat porukkani. Harrastuksista, mieltymyksistä ja jopa henkilökohtaisuuksista juteltiin. Oli hauskaa. Kertakaikkisen mahtavaa.
Mitään epämiellyttäviä kokemuksia ei jäänyt. En tuntenut itseäni syrjityksi taikka ahdistuneeksi. Vähän poissa oleva kyllä olin, mutta se johtui ihan muista asioista... Varmaankin juuri niistä isoista asioista...
Ihmiset olivat ihania! Kaikki olivat niin fiksuja ja henkeviä, hauskoja ja pirteitä! Rakastan teitä kaikkia, ja teissä jokaisessa on omat ihanat piirteenne! Läppä lentää, se on parasta.
Nyt äkkiä se yhteisö tänne Galleriaan! Hiiden vitun linna -yhteisö ja HELKATTI, älä fuskaa -yhteisö X''DD
Mutta joo, ei tänään tätä enempää.