Valosäteet voisivat taittua sinun silmistäsi kun hymyilisit minulle ja sade voisi valua yllemme kuin sädehtivä viitta, harsomaisen keveänä. Ei enää jäätävää tihkua vaan lämmintä kesäsadetta. Voisit olla minulle todellinen, et enää sellainen illuusio, askelta edempänä, ajatuksen mitan päässä.
Voisit pysäyttää kellon ja olla siinä. Läsnä.
Mitään muuta en pyytäisi.
Ikinä.