Vapaus olla vastuullinen
Niin kauan kuin muistan, on varsinkin nuorten moton virkaa toimittanut sanonta ”Suomi on vapaa maa”. Tämä sanonta ei ole kovin uusi juttu, ei trendi, vain lausahdus jolla tuntuu pääsevän pälkähästä köpelöissä tilanteissa ja selittämään tekonsa silloinkin, kun niillä ei ole mitään järjellisiä, saati sitten eettisiä perusteita.
Sanonta on käytännössä tarkoittanut sitä, että jokaisella on oikeus toimia omalla tavallaan, ajatella miten haluaa ja myös ilmaista mielipiteensä niin tahtoessaan. Tämä vapaus kuuluu siis kaikille, iästä, asemasta ja ulkonäöstä riippumatta. Sanonta tulee usein esiin erityisesti silloin, kun joku kokee oman vapautensa uhatuksi – esimerkiksi silloin kun opettaja huomauttaa kiroilemisesta.
Vapaus, tuo ihmeellinen asia, on vaikeasti määriteltävissä. Sitä tavoitellaan, sen eteen olla valmiita antamaan paljon, ja omasta vapaudesta pidetään kiinni kynsin ja hampain. Samalla tunnutaan kuitenkin unohtavan se tosiseikka, että jos Suomi kerran on vapaa maa, pitäisi myös kaikkien sen kansalaisten olla yhtä lailla vapaita.
Eivätkö he sitten ole? Tarkastellaanpa asiaa siltä kantilta, että joku ottaa tavakseen tulla työpaikalle vasta sitten, kun jaksaa herätä. jos tällä yhdellä on siihen oikeus, miksei sitten kaikilla muilla? Mitä väliä sillä on, että toiset joutuvat tekemään työtä tämän myöhästelevän vapaustaistelijankin edestä, tai että lopputulos on huonompi?
Tai entäpä jos joku päättää ilmaista mielipiteensä amisten tyhmyydestä tai lukiolaisten snobbailusta? Ei hän toki odota, että nämä vastaisivat mielipiteellään haukkumalla tämän vapautensa puolustajan Kankkulan kaivoon, sehän olisi aivan väärin ja hänen mielipiteensä halventamista.
Molemmissa tapauksissa on huomattavissa sama yksinkertainen asia. Minulla on kyllä vapaus, mutta muille sitä mielellään suotaisi. Minä saan tehdä mitä haluan, te ette. Minäminäminäminäminä.
Siinä vaiheessa kun vapaus rajoittaa muiden vapautta tai on vaaraksi toisten hyvinvoinnille fyysisesti tai henkisesti, se menettää oikeutuksensa. Silloinhan me, omalla vapaudellamme, viemme pois jotakin mikä heille kuuluu. Meillä on vapaus, mutta sen käyttäminen väärin johtaa siihen, että muilla ei olekaan. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miksi vapauteen niin kovin usein liitetään sana velvollisuus.
Tuskin ainakaan alkusointujen vuoksi.