IRC-Galleria

Aamuni alkoi. Söin hiivaleipää, juuston eli Oltermannin kera. Kahvi oli hyvää, ehkä. En muista enää.

Sitten tulin kouluun. Tein psykologian koetta tunnin, istuin toisen tunnin kun en keksinyt sanottavaa. Katselin ihmisiä. Se oli leppoisaa.

Sitten kirjoitin tarinaa ATK-luokassa. Siitä tuli valmis.

Huoh. Onpas tylsä merkintä.

Mutta miten kaikki olisikaan voinut olla...

...aamulla heräsin, kun katosta rämähti läpi basalttilainen avaruusalus, joka antoi minulle supervoimat ja kyvyn lukea ajatuksia. Aamiaiseksi oli ambrosianektaria ja järvilohta, joskin kevyesti banaanitahnalla kuorrutettua.

Radiossa kuulutettiin, ettei koulua ole, joten lähdin lentelemään taivaalle.

Varsin kiva päivä.

Ostin tänään Reilun kaupan mehua, vaikken erityisemmin pidä sen mausta, vain tukeakseni aatetta. Tiedän, kuulostan tosi ikävältä ihmiseltä, mutta minulle tuli sellainen olo että olen hyvä ihminen.

Hetken mietittyäni kuitenkin... No. En oikein ymmärrä, millä perusteella voin olla ylpeä siitä, että ostan mehua tukeakseni köyhiä viljelijöitä - eikö minun pitäisi pystyä samaan, vailla ylpeyttä ja edes sitä mehua? Ne viljelivät ovat ihmisiä siinä missä minäkin. Eivät he ansaitse länsimaalaisten armoropoja - he ansaitsevat saman minkä mekin.

Ei, en tarkoita sitä, että on väärin ostaa Reilun kaupan mehua, en sitten laisinkaan. Pointtini on se, että se on velvollisuus, ei mikään... Ylpeydenaihe. Meidän kaikkien pitäisi ajatella sitä, ja kenties tehdä jotain muutakin kuin vain ostaa purkki mehua silloin tällöin. Ja meidän pitäisi tehdä se siksi, että he ovat täsmälleen yhtä arvokkaita kuin mekin -vähintään. Siksi, että niin kuuluu tehdä.

Tämän päivän saldo on huikeahko.

Aamulla seikkailin ympäri Juupajoen hurjia korpimetsiä... No, kröhöm, oikeastaan lähinnä lähellämme möllöttävää järveä, mutta sama se. Sää oli kaunis, tuulinen, ja aallot oikein kaunista katseltavaa, varsinkin kun usva soinnutti ne erittäin hienosti harmaaseen taivaaseen.

Luin myös englanniksi Kate Mossen teosta "Labyrinth" ja ruotsiksi "Turms kuolematonta", olisikohan ollut "Turms, den odödlige". Kieli on välillä vähän hankalaa, mutta josko se siitä lutviutuisi kun pääsen hieman pidemmälle.

Sain myös Silmarillionin alkuperäiskielisen version kolmella eurolla. (Kyllä, ah ja voi, tunnustan että minulle ei ole sitä ennen ollut. Mutta puolustaudun sillä, että le Guin kahmii aina n. 90 % kirjarahoistani.)

Jahas, mitähän vielä... Aa. Otsikon voisi ehkä selittää.

Kyllä vain. Jos sanomalehdet tehtäisiin näkkäreistä, niin...

...lehdenjakajat voisivat syödä rikkoutuneet kappaleet.

...tilaajat voisivat syödä lehtensä.

...näkkäriteollisuus työllistäisi enemmän.

...paperista voitaisiin painaa enemmän kirjoja kun sanomalehdet eivät tuhlaisi sitä.

...elämä olisi kivempaa.

Biologian tunti huimasi pääni mahtavuudellaan. Tiesittekö, että lampaissa elää loiseliöitä? Sellaisia pieniä matoja, joilla on kirkkaanpunainen hermosto? No, en minäkään mutta nyt te tämän päiväkirjan sivistyspiiriin joutuneet henkilöiset tiedätte. Eikös olekin kivaa?

Opimme myös, mikä on hermafrodiitti. Aloin siinä pohtia, että olisi mielenkiintoista mikäli ihmiset olisivat myös sellaisia. Sukupuolien väliset konfliktit ainakin vähenisivät.

Entäpä muuta? Hmm. Olisi pitänyt käydä syömässä, koska nyt on nälkä.

Tänään urhea kokeilutiimimme, johon kuuluivat Vehka ja sankarillinen sisareni, riensivät maksamaan hurjat 2 euroa 40 senttiä. Ostimme siis kolme eri versiota automaattikaakaosta, kolmella eri vahvuudella. Tulokset tulevat tässä:

1, laihin versio. Automaatti teki siitä liian kuumaa, eikä kaakao maistunut nimeksikään. Pohjalle jäivät sokerit ikävästi lillumaan, maku oli sen mukainen.

2, keskimääräinen vahvuus. Liian laiha minulle, makeaan kun tottunut olen, mutta sisareni, tuo terveydellisen elämän perikuva, piti kovasti. Maku on pirteähkö, vaikkakin hieman laimea, ja kaakao muistuttaa kotoa saatavaa, itse sekoitettua. Siihen kun ei koskaan hirväesti kehtaa mitään laittaa.

3, mahtava superhyperekstarvahva kaakao. Eläköön! Kermaista, makeaa, suklaista. Kaakaoiden eliittiä. Juokaa tätä.

Se tästä selostuksesta, juureni kiskovat kohti julmaa psykologian tuntia.

Hmm... Päivä alkoi aika ikävästi. Heräsin. No, se olisi jo riittänyt pilaamaan kaiken, mutta sitten huomasin, että olinkin kaatanut kahviini vahingossa piimää. Miellyttävää.

Sittemmin lähdin lukioon, hieman ankein mielin. ATK:n tunti oli ihan hauska, en tehnyt mitään paitsi... No, näette minut täällä. Päätelkää siitä.

Päätin hakea bussikortin. Juoksin takaisin kohti huimaa matematiikan luokkaa, mutta kas, kompastuin. Lenkkaristani katkeasi nauha.

Donna Tartt lumosi minut kotona. Ihana kirja tuo "Jumalat juhlivat öisin". Suosittelen.

Grilliruokaa söin. Se maistui ranskalaisille.