IRC-Galleria

Hätä on käsillä ja piru merrassa.

Kun olin aivan pieni, vasta tutustumassa tämän suuren maailman saloihin, tapahtui.
Oletetut vanhempani veivät minut ja oletetut sisarukseni särkänniemeen, tuohon ah niin ihanaan vehkeiden maahan. Sielähän on niin kovin kovin paljon lintuja, hyvinkin kesyjä sellaisia. taas pienillä tytöillä on tapana tahtoa paijata eläintä kun eläintä, niin myös pieni minäni. Silitin siinä sitten silmät ilosta kiiluen pulua kun äitini minua jyrkästi kielsi. Tämän tapahtuman jälkeen meidät vietiin katsomaan denffiinejä, joitakin lapsia valittiin mukaan esitykseen ja jotkut jopa saivat silittää itse päätähtiä. esityksen jälkeen surun murtamana ja maailmalle katkerana kiukuttelin vanhemmilleni kun en saanut silittää isoja kaloja. Äidilläni oli tietenkin, kuten aina, vastaus tähänkin:"siksi et päässyt koskemaan delffiineihin kun olit juuri koskenut likaiseen puluun". Hämmentynyt mieleni tästä kehitti pienen kytevän vihan lintuja kohtaan.
Nykyään kun olen jo iso tyttö ja tiedän enemmän, minä vihaan lintuja.

Kyseinen naiseläjä on löydetty sekavassa mielentilassa paikallisesta rokki ravintolasta. nainen oli nauttinut illan aikana useita alkoholi annoksia.

Ei! serkku älä kannan sitä rottaa ympäriinsä!
Ei! tillis ei laita sormia marsun häkkiin!
Ei! Renkku ei saa nuolla vauvan naamaa!
Ei! kinkku alas pöydältä!
Ei! sitä ei saa laittaa suuhun!
Ei! Renkku pää kiinni!
Eijjeijjei!

Näin unta että olin montussa. montun seinämät ei ollut kovin jyrkät mutta mutaiset. kun yritin kiivetä nin se muta vaan petti ja valuin aina vaan syvemmälle monttuun. huusin ja itkin, riehuin ja kiroilin. ja sen montun reunalla oli muutamia kavereita huutamassa että "kyllä sä sieltä pääset, jatka yrittämistä jne.." . mutta enhän minä sieltä hitto mihinkään päässyt! ja luavutin ja jäin sinne.

vanukasta aamupalaksi, vanukasta päiväpalaksi, vanukasta välipalaksi, vanukasta toiseksi päiväpalaksi ja vanukasta iltapalaksi..ehkä vanukasta myös yöpalaksi ja ainakin huomena vanukasta eväspalaksi!

aamuinen unisuus on tiessään ja jo kuudelta olen kärppänä ylhäällä keittämässä munia ja teetä.
olen alkanut harrastamaan palapelien kokoamista ja intohimoni sudokut..niistä on tullut pakkomielle.
olen alkanut kyseenalaistamaan elmäni tarkoitusta jota en ole vielä keksinyt.
torsonikaan ei ole näistä vuosista aivan vammoitta selvinnyt, reuma vaivaa niveliäni ja kylmä tunkee luihini. näkökykyni on heikohko, kuulo huonotunut ja ymmärrys lähes olematonta.
näin talven kolkutellessa takaovelle sitä pakostikkin miettii että kuinka pitää itsensä lämpimänä koko pitkän lumisen aikakauden. näin vanhemmalla iällä ei enään oikein ymmärrä nuorison kotkotuksia ja ulkonäön merkitys vaatetuksessa alkaa olla jo hyvin mitätöntä. näinpä olenkin tullut siihen tulokseen että vihreä nilkkoihin asti pitkä kaksikymmentäsenttiä paksu tikattu itsensäpaljastelutakki ja vaaleansiniset talvisaappaat ovat paras vaihtoahto. asukokonaisuuteen voi hyvin yhdistää myös valtavan karvakehatun josta luonnollisesti löytyy korvalaput ja nauhat leuan alle solmuun.
mielenterveyteni rakoilee ja muistini ei pelaa. nyt kaipaan rommia. kriisi. rommia ja munapiirakka.

toivottavsti hammasproteesini kestävät.

Voitte nyt suorittaa keskittämisenne minuun.