Olen intiaani.
Synnyin vuonna 1987 virossa,tiipiissä. Tulipunainen äitini pusersi minua pihalle isäni loiskutellessa vettä vieressä. Äitini nuali minut puhtaaksi ja söi istukan (pula-aika oli alkamassa). Heimo johon synnyin oli nimeltään Atleetit. Heti kun jätin äidin turvallisen intiaanikohdun minut nimettiin ulkomuotoni mukaan, HelvetinHyvännäkönen. Pian syntymäni jälkeen piisonilaumat lähtivät etelään etsimään parempia laidunmaita ja pataattipellot homehtuivat. Niinpä intiaanivanhempani joutuivat tekemään elämänsä vaikeimman päätöksen, heidän olisi luovuttava minusta jotta saisin paremman tulevaisuuden.
Kun oli taas isän aika lähteä epätoivoiselle metsästysretkelle hän sitoi minut itseensä lannevaatteellaan. Äitini itki suuresti ja hyvästeli minut viimeisen kerran. Isäni vei minut mustanmerentorille eräälle miehelle joka myi olutta turisteille. monta päivää vietin alennuskorissa miehen kojulla, mutta kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut ostamaan minua. Jo parin viikon kuluttua mies kyllästyi minuun ja päätti hankkiutua minusta eroon jollain lailla. Paikalle sattui eräs nuori pari suomesta jotka olivat tulleet viroon jotta saisivat lomaa lähes kaksivuotiaalta tyttäreltään (kyseinen tytär terrorisoi tällöin rankasti heidän parisuhdettaan ja mielenterveyttään,myös talous alkoi horjua tytön oikkujen takia).
Suomalainen mies haravoi silmillään kojusta halvinta olutlavaa kotiin viemisiksi (sillä saisi tyttären edes hetkeksi harmittomaksi). ja hän löysikin varsin edullisen olutlaatikon ja pyysi sitä myyjältä. Myyjä ojensi oluet ja ottaessaan suomalaismieheltä rahoja hän keksi: myyjä nappasi minut nopeasti korista, laittoi muovipussiin ja ojensi pussin miehen käteen. Suomalaismies ihmetteli suuresti ja yritti selittää ettei hän ollut tulipunaista otusta tahtonut ostaa, vain oluet. Mutta myyjä ei lannistunut, hän otti miehen rahat ja sanoi että tämä kyseinen otus on kaupanpäälinen eikä siitä ollut lupa kieltäytyä.
Tästä alkoi matkani kohti suomea, siitä alkoi uusi elämä. uusi, kova elämä.
Olen nyt elänyt suomessa kohta yhdeksäntoista vuotta ja vain hetki sitten olen saanut selville kuka oikeastaan olen. en ole vieläkään täysin sopeutunut uuteen elinympäristööni, en tahdo pitää kenkiä jalassani ja näytän omituiselta. Vasta nyt olen alkanut ymmärtää miksi olen aina ollut erilainen. en ole koskaan ollut samanlainen kuin muut lapset ja sen takia lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni on ollut hyvin vaikeaa aikaa minulle, olen jotunut sortamisen kohteeksi. minua on potkittu ja minut on monesti heitetty maakuoppaan piisamien ruuaksi. silti, silti olen aina jotenkin selvinnyt vaikeistakin tilanteista vain intiaani voimani ansiosta!
-intiaanipäälikkö HelvetinHyvännäkönen-