Kun olin aivan pieni, vasta tutustumassa tämän suuren maailman saloihin, tapahtui.
Oletetut vanhempani veivät minut ja oletetut sisarukseni särkänniemeen, tuohon ah niin ihanaan vehkeiden maahan. Sielähän on niin kovin kovin paljon lintuja, hyvinkin kesyjä sellaisia. taas pienillä tytöillä on tapana tahtoa paijata eläintä kun eläintä, niin myös pieni minäni. Silitin siinä sitten silmät ilosta kiiluen pulua kun äitini minua jyrkästi kielsi. Tämän tapahtuman jälkeen meidät vietiin katsomaan denffiinejä, joitakin lapsia valittiin mukaan esitykseen ja jotkut jopa saivat silittää itse päätähtiä. esityksen jälkeen surun murtamana ja maailmalle katkerana kiukuttelin vanhemmilleni kun en saanut silittää isoja kaloja. Äidilläni oli tietenkin, kuten aina, vastaus tähänkin:"siksi et päässyt koskemaan delffiineihin kun olit juuri koskenut likaiseen puluun". Hämmentynyt mieleni tästä kehitti pienen kytevän vihan lintuja kohtaan.
Nykyään kun olen jo iso tyttö ja tiedän enemmän, minä vihaan lintuja.