Aina välillä mietin miten onnistun pitäämään sosiaalisen elämäni käsissä.
perjantai ja kelli veivaa melkein seittemää. aamupäivällä sain muuttoni valmiiksi. muutin huoneesta viereiseen. ja nyt kun kaikki on valmista voivat juhlat alkaa. TUPARIT! hurjaa. kaikki juo, panee, tanssii, nauraa, itkee, rikkoo laseja ja oksentaa. saas nyt nähdä miten onnistuu. juoda voin. paneminen on hyvin hankalaa yksinään, eikä rahaakaan ole että tilaisin miehen. tanssia voin koska olen siinä niin perkeleen hyvä ( ja koska muuton yhteydessä löysin smurffien tanssihitit ykkösen). nauraakkiin voin ihan vaan vaikka tälle tilanteelle. ja eiköhän se itkukin tule ihan itsestään yönpikkutunneilla. lasejakin varmasti voin siinä itkun yhteydessä heitellä vaikkapa ikkunasta ulos ja jos itken tarpeeksi pitkään niin oksennuskin tulee leikiten.
miksi tupareita ei aina vietetä ihan vaan..itsekseen?
toivottavasti ei naapurit tule valittamaan hurjasta menosta. pitänee lähteä nyt katsomaan ettei paikat hajoa ja siivoamaan oksennuksia lattialta.
-örli-