IRC-Galleria

Tiedätkös,
ystäväiseni,
vanhuus veltostaa sinunkin poskiesi kimmoisan lihan
painaa kylkesi vyötärön kapaloksi
verhoaa luisevan vartesi untuvatyynyihin
mutta:
oletko aistinut
ihollasi
yötuulen kihelmöivän kutinan
oletko maistanut
hämärässä viisauden täyteläisen maun
sellaisena kuin Salomo sen maistoi:
metallisena, kitkeränä, katkerana, kermaisena, päihdyttävän makeana
ehkä mukana on myös häivähdys umamia
mutta ei sillä väliä,
en usko sinun oikeasti tietävän miltä umami maistuu.
Tietenkin sinä väität että tiedät
sinähän haluat olla aina oikeassa
janoat olla erehtymätön kuin Mooses kivitauluineen, älä edes väitä muuta,ystäväni,
minä tunnen sinut liian hyvin.
Vanhus uskaltaa tunnustaa tietämättömyytensä
siispä sinä et voi olla vanha
sivele poskiesi joustavaa nuoruutta ylpeänä
anna erämaan kansan laulaa ylistystä korsettisi kunniaksi
mutta muista:
yö tuo enemmän
kuin vie.

- Vestige 12.4.09