Mieleni erämaahan
minä jo vuosia sitten eksyin,
sinne missä keväät ovat harmaita
ja tuuli lehtiä raastaa syksyin
Ryteikköjen läpi korpimetsään
minä tieni raivasin silloin,
auringon parina päivät tanssin
– kuu katsoi syyttäen illoin.
Satoi ja ei satanut
sammalmatto kastui ja kuivui.
kaikki oli nopeaa ja minä hidas,
ahven käsistäni kaislikkoon luisui.
Tunturit, suot ja korpimaat
– kaikki ne samosin,
sokeasti elämän tielle
minä etsijä vain janosin.