Kulkuri matkallansa kerran kohtasi Kuoleman.
”Matkamies, näetkö koivikon takaa jo siintävän sataman?”
”Oi en minä satamaan halua vaan tunturille erakkotuvan!
Vaivaiskoivun varsille vajoaisin ja opettelisin elämään.
Voi Kuolema, jos minä merille lähden niin sille tielle jään,
Ja kotirantaakin aalloilla alan liian helposti ikävöimään!”
”Matkamies raukka, olet kotirantaasi paennut jo kauan,
sydämesi repinyt ja takonut riekaleisiin syyllisyyden sykkivän naulan!
Tokihan jo janoat päästä lepoon laineina liekkuvan haudan!”
”Oi Kuolema, nuori kun olen, ajatuskin ahdistaa!
Tahtoisin vain sen tunturitorpan ja rauhaa torkahtaa,
mutta kanssasi kerran, sen vannon, vielä vaellan kohti satamaa.”