Yksin olen,
äänettömyyttä kuuntelen,
ja kuvittelen,
voisin suudellen peittää sen
kauniin naisen huulet.
mutta se kaunista unta olis vaan.
Tämä todellisuus hallaa minulle tekee.
Samaa asiaa joka päivä ajaa.
Elämäni on vajaa kuin puolikas lasillinen vettä.
puolikas on minun sydämenikin,
se kauheen tyhjältä tuntuu,
vaikka sitä luulee tuulenlailla liidellä
kuin syksyinen vaahteranlehti.
Raskas on olo,ei voi kohota lailla pilviin.
Ei ole siipiä,joiden avulla tuntea
vapauden kevyt olo.
Ei edes mieliala kohene.
Kaikki ovat maassa,
kuten minun ajatukseni.
Tuskin,tästä mitään tulee,
sitä vain luulee,
ja koittaa odottaa päivään uuteen.
Toivoen, ettei se ole yhtä Synkkäinen.