Joka päivä kun keskustelen hänen kanssaan,
haavat aukeavat sentti sentiltään.
Sanasta sanaan,vaikken sitä haluakkaan,
kipu suunnaton,sitä vaikeroin.
Hoen itselleni ja koen itseni kanssa
taivaan ja maan välistä vetovoimaa.
Aivan kuin repeytyisin kahtia lailla sydämen.
Itseäni ankkuroin ja upottaudun mielen poimukoihin.
Hukkua sinne saatan,jollei ole ketään,
joka saattaisi minut takaisin elämään.