IRC-Galleria

Walp

Walp

Maanantai, taas aivan liian aikaisin saapuu, kai. On liian helppoo olla onnellinen, minä tiedän kyllä sen...

Walpin Diaryjoulukalendar TwÃ… 10Perjantai 11.12.2009 01:32

Joulumuori käveli entisen presidentinlinnan, nykyisen diktaattorin valataluolan nurkan ohi, juuri sieltä mistä suuri hengellinen johtaja, kaljupääartisti Dalai Lama oli hänen käskenyt mennä ennen kuin oli muuntautunut kolibriksi. Muori tutkaili ympäristöään. Hän näki tuhansittain hirtettyjä woodoonukkeja, kaikki muistuttivat ulkomuodoltaan Joulupukkia, Pääsiäispupua, Ransu Karvakuonoa, sekä Wagneria.
-Voi helvetin helvetti, täältäkö mun pitäis se nallekarhu löytää. Nalle Puh ois paljon helpompi, koska se on niin lihava, tai sitten mä voisin houkutella sitä hunajalla. Mutta nalle jonka mahassa on Matti Vanhanen. Voi vittu, mikä vatipää, likinäköinen puppersnukkeli, kirosi Muori itsekseen. Hän vilkaisi ylöspäin ja näki ikkunasta jonkun hahmon tarkkailevan häntä. tukevan oloinen kalju kaveri, mikäs muukaan kuin kalju. Miehen kädet olivat lanteilla ja hänellä oli kädessään joku kova ja hieman mutkalla oleva esine. Muori siritti silmiään ja yritti havaita, kuka se oli. Mies ikkunassa kohotti kättään ja ennen kuin Muori ehti sanoa HIPPOPOTOMONSTROQUIPPEDALIOFOBIA, mies heitti häntä kohti bumerangin. Mutta luojan kiitos. Muori vanhana elokuva-avustajana, oli ollut mukana myös tekemässä Matrixia, hän kääntyi 90 asteen kulmaan, bumerangi lensi hänen ylitseen ja sitten Muori loikkasi ilmaan ja lentohärveli alitti hänet. Nainen laskeutui ja juoksi woodoonukkeviidakossa pää kolmantena jalkana ja kirosi tuota tukevaa miestä. Muoria alkoi väsyttää ja hänen askeleensa menivät ihan siksakkia, hän kompastui ja kaatui maahan. Joulumuori auvasi hitaasti silmänsä ja näki suoraan yläpuolellaan pehmonallen joka roikkui narun varassa. Takaa kuului raskaita askelia. Teräsmuori kuitenkin kasasi itsensä, nousi ylös ja painoi nallen mahassa olevaa Mattia. mitään ei tapahtunut.
-VOI VITTU! Matille ei ikinä riitä vaikka kuinka sitä painais. Paina vaikka tunti ni ei mitää tapahdu.
-SINUT ON PIDÄTETTY! kuului ääni taustalta.
-Rauno. Rauno Repomies. EI VITTU OO TOTTA! Rauno Repomies.
-Omassa persoonassaan. Tämä ei tiedä sinulle hyvää. Ei tiedä hyvää sinulle ei. Aivan kusessa olet nyt. Kyllä kusessa olet. Kuka sinä olet. Miksi olet kusessa, selitti Rauno hämillään. Kolahdus kuitenkin keskeytti hänet. Jotain alkoi tapahtua. Maa tärisi Muorin ja Raunon jalkojen alla.
-LÄÄKKEEEEEEEET! huusi Rauno ja hakkasi itseään päähän, mutta se ei auttanut. Linnan parveke laskeutui alas, sen alla olevasta maasta aukesi luukku. Muori hoksasi mistä oli kysymys, joten tämä juoksi hissiin Raunon kieriessä maassa kirputtavan koiran tavoin. Hetkessä koko komistus katosi maan alle. Muori katsoi ympärilleen, mutta näki vain silkkaa pimeyttä. Hänen silmiensä eteen ilmestyi vihreä vihreä valo, joka osoitti lukua 12.12.
-EI HELVETIN PERSE. Nyt jäi taas parin päivän Kauniit ja Rohkeat väliin, kirosi Muori ja jäi pimeyteen.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.