IRC-Galleria

Olisi hienoa, jos kaikki menisi kuten saduissa. Vaikeuksista huolimatta luvassa olisi aina onnellinen loppu. Kestävä rakkaus, joku joka välittää. Uljas ratsu, puoli valtakuntaa asutettavana. Ihmisten kunnioitus, kun on surmannut prinsessaa uhkailleen lohikäärmeen... Mutta ei. Elämä ei ole satua. On vain päiviä, hetkiä, joihin tarttua, jos ei tartu, kaatuu. On sekunteja, aina yhtä pitkiä, jotka tuntuvat ikuisuudelta, koska tietää, ettei välttämättä elä onnellisena elämäänsä loppuun saakka.

Elämä kyllä sisältää pieniä totuuksia näistä niin kauniista saduista, ne vain ilmenevät nurinkurisina, niihin ei kiinnitetä huomiota, niitä ei osata arvostaa. Moni prinssi on löytänyt prinsessan, mutta moni heistä ei ole kohdannut lohikäärmettä. Tätä otusta kuvastaa elämässä vaikeudet, perheen ongelmat, yksinäisyys, masentuneisuus... Pidetään asioita liian yksinkertaisina. Satujen prinssit kaipaavat prinsessan rakkautta, nykypäivän urhot elävät alapäässä syntyvistä ajatuksista. Pitkän ajan jälkeen kelpaa lävistää miekka syvälle rakkaaseen. Jos prinsessalla on kilpi, etsitään uusi prinsessa.

Tämä tuntuu olevan helppoa, tässä asiassa ei epäillä... Nykypäivän sankareilla on valkoisen ratsun sijasta upouusi isän ostama Audi, niin sanottu miekan pidennys. Kun on tottunut saamaan kaiken, elää sillä tavalla, että lopulta saa haluamansa. Ei välitetä siitä, kuinka paljon satutetaan.

Saduissa prinssit suojelivat maata, ystäviään. Nykypäivänä nämä itserakkaudella täytetyt, lähes haljenneet pullamössöpojat haukkuvat kanssaihmisiä, vaikka suurin osa näistä on kohdannut lohikäärmeen. Suurella osalla näistä ei ole prinsessaa, ei puolta valtakuntaa, ei välttämättä edes omaa linnaa, kotia, jossa asua. Tai on koti, joka on täynnä lohikäärmeitä. Nämä eivät osaa puolustautua suurta ja mahtavaa prinssiä vastaan, hänellä on liikaa valtaa, liikaa palkattuja ritareita puolustamassa tämän ilkeitä tekoja.

Paha saa palkkansa, sanotaan. Milloin tavallisesta talonpojasta tulee ihminen, joka saa rakkauden, nuoren neidon, joka elää hänen kanssaan onnellisena elämän loppuun asti? Ei koskaan. jos nykypäivän urhoilta kysytään. Kyllä aika koittaa vielä, joku ymmärtää tavallisen ihmisen hienouden, tavallisen, joka on täynnä erikoista taikaa, heti, kun joku löytää itsestään tuon taian, eikä siihen tarvita hyvää haltijatarta, vain ripaus oikeudenmukaisuutta. Älkää lyökö päätä giljotiiniin. Nykypäivänä prinssi pakenee, jos kohtaa lohikäärmeen, talonpoika taistelee elämästään ja ystävistään.