IRC-Galleria

Walp

Walp

Maanantai, taas aivan liian aikaisin saapuu, kai. On liian helppoo olla onnellinen, minä tiedän kyllä sen...

IHME ON TAPAHTUNUT!Torstai 03.12.2009 17:17

Niin tänään piti mennä siis Raumalle, koska lompakkoni oli ollu mukana Ihoden TK-Kalusteen tulipalossa. Piti käydä kelalla, poliisilaitoksella ja pankissa. Päätettiin kuitenki käydä ensin työpaikalla, jos ois ees pieni toivo lompakosta.

Ajettiin Hennan kanssa Ihodeen katsomaan tuhoutunutta kalustefirmaa, jälki oli karmiva, keskiosa oli ihan täydellisesti tuhoutunu maan tasalle. Huomasin että palo oli menny juuri siitä nurkasta jossa meiän taukokoppi oli sijainnu, pystyssä oli siis vaan täydellinen raunio, kopin sisällä oli palanu ja ikkuna oli rikki, mutta sen tunnisti kyllä huoneeksi. Pomo oli sisällä kopissa kun kävelin tyynen rauhallisesti sisään, huomasin kopin naulakossa roikuvat kopottuneet työvaatteeni, herättelin toivoa ja pistin käteni työhousujeni taskuun, siellä se oli! Mun lompakko! Otin sen käteeni ja katselin sitä ihmeissäni hymyssä suin, pomo puhu puhelimessa ja rupes vaa naureskelemaa että löysin rahapussini.

LOMPAKKO SIIS SELVISI TULIPALOSTA! Aivan käsittämätöntä :''D Kaikki paperit ja kortit on erinomaisessa kunnossa. Lompakko haisee vaan erittäin voimakkaasti savulta, mutta en voi tällä hetkellä muuta ku hymyillä, vaikka harmittaaha se työpaikan meno, mutta omistajat ja työntekijät oli paikalla ihan positiivisin mielin. Uutta tulee jossain vaiheessa pystyyn, aivan varmasti. Mun lompakko on kyllä täydellinen! Miten voi selvitä tulipalosta noin :'''D

Walpin Diaryjoulukalendar TwÃ… 2Keskiviikko 02.12.2009 22:42

Muori katseli Pukkia järkyttyneenä. Hänen kasvojensa viehko puna haihtui ja sai Muorin näyttämään alpiinolta apinalta. Voiko tämä edes olla totta.
-Matti Vanhanen. Aina niin kiltti poika. Muuttunut tuhmaksi diktaattoripojaksi... Uskomatonta. Mitä me nyt tehdään. Helvetti sentään. Joulu on ihan kohta, et sä Pukki vaan voi mennä armeijaan, meuhkasi Muori, Pukin toljottaessa vanhoja Reinojaan.
-Hmm... Kuulostaa kieltämättä aika jännältä. Oon aina halunnu leikkiä kyllä sotamies Ryania. Säki kehuit sitä sillon ku olit avustamassa sen leffan kuvauksissa, veit sillon muuten Ryanilta poikuudenkin, totesi Pukki haroen vaaleaa partaansa, kirosi hetken kun hän löysi karvojensa seasta suuren takiaispallon ja jatkoi hyräilemällä Porilaisten marssia mahdollisimman epävireisesti.
-PUKKI HELVETTI! JUMALAUTA SÄ OOT IDIOOTTI! Etkö sä mieti lainkaan pikku-Jukkaa? Äiti Teresaa? Isä Mitroa? Nasse-setää? LUOJAN TÄHDEN! Transu Karvakuonokin odottaa sitä luupakettiaan! Ja Eno-Elmeri! SAATANA KOKO SUKU! huusi Muori kuumana kuin hellankoukku, hän repi esiliinan yltään ja pomppi paikallaan kuin Kössi Kenguru parhaina päivinään.
Pukki istui vaitonaisena paikallaan, kaivoi taskustaan leikkikranaatin ja heitti sen päin Muorin otsaan.
-TULTA MUNILLEEEE! JA MUNATTOMILLEEE! Täältä tulee uusi Sotapukki! Pois alta risut ja männynkävyt, naiset ja lapset! PÄÄSIÄISPUPUKIN menee! Miksen mä sais mennä? VITTU! Haluun sotaa! Ja sitä paitsi Eno-Elmeri ja kumppanit saattaa myös olla komennuksella! huusi Pukki silmät hehkuen punaista paholaisen sävyä, aivan kun hänen sisäinen demoninsa olisi päässyt irti. Pukki repi kerrastonsa yläosan rikki Hollywood Hulk Hoganin tapaan ja säntäsi ulos.
-Vitun äijänkäppänä! Et mene! Tämä on määräys! Et saa seksiä! uhkaili Muori, mutta Pukki oli jo hyvän matkan päässä.
Kello oli ylittänyt puolen yön, oli toinen päivä joulukuuta ja edessä oli katastrofi. Alkoi kuulua helikopterin pörinää, Suomen joukot olivat tulleet hakemaan Joulupukkia mukaan joukkoihinsa. Muori itki, hän ei edes tiennyt mihin Pukki oli lähtenyt, varmaan Aslakin baariin juhlistamaan värväämistään. Tuho oli jo tulossa, Muorin olisi äkkiä keksittävä jotakin joulun pelastamiseksi. Viime vuoden tapaan Pukki oli taas tekemässä kansalle vaikeuksia. Toinen päivä toi Muorille tukuittain murhetta. Pukki oli mennyt ilmajoukkojen mukana kohti Helsinkiä.

Ihoden TK-Kaluste palaaKeskiviikko 02.12.2009 19:26

Kyllä, siellä roihuaa mun työpaikka. Räjähdysmäisesti levis tulipalo, eikä oikee ollu mitää tehtävissä. Paloautot tuli vartti sen jälkee ku hätäpuhelu oli soitettu, sillon halli oli jo ihan ilmiliekeissä.

Vaikka en kauheesti oo viihtyny tuolla töissä, ni on tää tosi raskasta. Kuitenki se työporukka ollu jollain tapaa vähän ku omaa perhettä ja on tosi läheinen siellä. Vaikka pomo nyt kiukutteleeki joskus aika tiuhaan turhasta mikä on aiheuttanu mielipahaa.

http://www.ls24.fi/etusivu/index.html tänä jouluna ei varmasti töissä olla, tai siis joulukuussa. Suurin menetys tuli itselle työpaikan myötä siinä, että mulla jäi lompakko sisään rakennukseen. Sellä oli ajokortti, pankkikortti, sekä kelakortti. Nyt ollaan sitte mies vailla nimeä. Ja vailla työpaikkaa, eipä tässä muutenkaa ois ollu ku kolme viikkoa vajaa jäljellä.

Olin itse koko päivän asentamassa kalusteita Raumalla. Mulla oli siis lompakkokin mukana, totta kai, kun olin ajanu autoa. En ollu pitäny ruokista joten ajattelin heti käydä kysymässä lupaa lähtöön aikasemmin. Noin 15.15 saavuin työpaikalle, en huomannu mitää epänormaalia, kuulin vaan ku sirkkelin imuri käynnistettiin. Menin sitte myymälän puolelle, josta lähdin kahvihuoneesee. Ehdin vetää housut jalkaa ja ottaa eväät kaapista reppuun ja paidan ja ulkotakin nappasin niskaani, kun huudettiin että pomo hätääntyneenä huus hätääntyneesti, että laitteet pitää sammuttaa. Noin 15.18 siis savutti ihan helvetisti ja paikat oli liekeissä. Palo siis lähti imurista, jossa oli varmasti kytenyt koko päivän, koska töissä sanottiin savun haisseen koko päivän. Mutta siihen ei ollu sen enempää kiinnitetty kuitenkaa huomiota, koska pannuhuoneen piippu on savuttanu samalla tavalla useempaan otteeseen. Kytemä otti siis happipyrähdyksestä vauhtia ja talo sytty ilmiliekkeihin...

Walpin Diaryjoulukalendar TwÃ… 1Tiistai 01.12.2009 18:39

Vuoden odotus on jälleen palkittu. No, eihän sitä odotettu kuin se vuosi. Joulu on jälleen ovella. Maahan on satanut peite, joka on valkeaa kuin rakkauden neste parhaina päivinä, kuten tiedetään, huonoina päivinä se on kirkasta ja juoksevaa, mutta kuitenkin, kaikki tietävät mistä puhutaan.
Joulupukki on selvinnyt vuoden takaisesta yllättävän hyvin. Rakkauselämä kukoistaa, seksielämä on hyvin palkitsevaa ja rahaakin tuli, koska Muori voitti Seiskan Tähtityttö kilpailun, vaikkei edes ikinä päässyt kuvauspaikalle asti. Tämä johtuen siitä, että Pukki lahjoitti salaisen viinavarastonsa Matti Nykäselle, joten Seiskalle on riittänyt jutun aihetta koko vuodelle.
-Muoriiii, avaa toi toosa, mun on pakko nähdä kymmenen uutiset! Siellä on kuulemma loppukevennyksessä Matti Vanhanen, joka on vetänyt päähänsä sukkahousut ja se laulaa Kun tulin minä kaapista ulos laulua! Sen on pakko olla hauskaa, huusi Pukki, jolla oli yllään vaaleanvihreä pitkä kerrasto, jossa oli sinapinkeltaisia hymynaamoja. Pukki oli vetreämpi kuin vuosiin, se näkyi hänen hymyilevistä kasvoistaan.
Muori käveli tyytyväisen oloisena olohuoneeseen, laittoi 50 tuumaisen uuden LED television päälle ja ojensi Pukille lasillisen siideriä.
-Tämä on sitten alkoholitonta.
-No voi sun perkele, Muori. Kyllä mä välistä kaipaan niitä mukavaisia vodkaryyppyjä, ai että teki joskus eetvarttia! Paitsi... Sitä ku joi ni mun kyrpä harvemmin seiso. Nyt se taas toimii, kiitos Jari Sillanpäälle, joka anto mulle aitoa väärennettyä violettia Viagraa. Mutta oos ny hiljaa, hus pois eestä, muija. Katon uutiset, Urpo puhuu!
-Tänään, noin tunti sitten eduskunnassa tehtiin monia järkyttänyt päätös. Tämä joulukuun ensimmäinen päivä tullaan muistamaan melkoisena kaljuuntuvana päivänä.
-Mitä helvettiä? URPO ON KALJU, EI VITTU! MUORI KATO URPOO! huusi Pukki kauhusta kankeana.
-Matti Vanhanen on tänään astunut Suomen diktaattoriksi ja ensisijaisesti hän pistää armeijaan kaikki ihmiset, epäihmiset, ihmisen luomat ihmiset, ihmisen luomat epäihmiset, kaikki, jotka eivät ole armeijaa vielä käyneet, ja osan jotka ovat käyneet armeijan. Tässä teille suoraa livekuvaa Senaatintorilta, jossa Pääsiäispupu oli viettämässä iltaa pääsiäisteinikanojen kanssa; Kuvassa näkyy, kuinka suuri armeijan joukko ja iso läjä poliiseja oli nappaamassa Pääsiäispupua mukaansa.
-PÄÄSTÄKÄÄ VITTU SAATANA MUT IRTI! LAPSET TARVII MULTA MUNAA! VOI VITTU LAPSET TARVII MUNAA! huusi erittäin vihainen Pääsiäispupu.
-Turpa kiinni, sanoi Kyösti Pöysti ja heitti Pupun poliisiautoon, jonka ratissa Routalempi istui ihmetellen, kuinka jännää tämä onkaan. Kuva katosi ja lähetys palasi uutishuoneelle.
-Kuinka meidän käy, Joulu tulee kohta, eikä Joulupukki tietääksemme ole käynyt armeijaa. Joukot ovat Korvatunturilla tuossa tuokiossa... Loppukevennys, olkaa hyvä.

Juupa juu...Maanantai 30.11.2009 21:38

Tänään oli taas vähän epäonninen päivä. Meinasin lähteä töistä ja kappas, avain oli vääntyny kaksinkerroin mun housujen taskussa, jotka ei ollu ees päällä työpäivän aikana vaan roikku naulakossa. Avain oli ennestään jo kärsiny, joten se toki ois jo muutenki piakkoin katkennu. En sitte päässy autoon sisälle, ennen ku naapuri kävi tuomassa mulle autollaan vara-avaimen.

Huomenna alkais diaryjoulukalendar, voisitte kyl rehellisesti kertoa että kiinnostaako se edes ketään :g muutenkaan ihmiset ei oikee oo kiinnostunu mun merkinnöistä, saati sitten kuvista. En turhaan viitsis tehdä. Tai sitten teen sen vaan omaks huvikseni ja toivon että edes kaks henkilöä lukis sitä ;<
Olipa taas kaunis kohtalo mun ah niin ihanalla rapealla Ranskattarella, tänään oli kanto vahvempi ja tukivarsi oli liian heikko :D vitutus oli kova, mutta kaippa tästä selvitään, jos ei hitsaamalla selviä ni turkuu sitte ostamaa uus, tiliin tulee vajaan 80 euron lovi :D

Se on tullut!Lauantai 28.11.2009 18:39

http://www.mikseri.net/artists/walp.110718.php

Ja kaikki ihmiset jooko sit lataa ton joulubiisin koska sehän on virallinen traditio! Joulutarinaa tosiaan luvassa. Yllättäen tämä biisi liittyy osittain tarinaan, ja tietysti armeijaan koska sinnehän oon menossa :D

Pukki, Sotapukki....

MasentavaaLauantai 28.11.2009 17:58

Netti on ollu rikki kolme päivää, enkä oo siis päässy koneelle. Huomasin lopulta ettei se oo ollu edes mitenkää välttämätöntä ku kukaa ollu ees kaivannu mua. Harvinaisen turha tämä galleriaprofiili.

PS: Pitäis saada kirjoitettua joulukalenteria, saas nährä kuis käy että pääsenkö kirjoittaa sitä tänne. Korjaaja tulee varmaa ens viikolla.

AdjektiivitarinaMaanantai 23.11.2009 22:49

Story By Valppi, Adjektiivit By Mawika (karvaformula)

KUNINKAALLISESSA Laitilassa, joukossa PYÖREIDEN munien ja ITSEKKÄIDEN mopoautoteinien, asui TAHMAINEN ja TUIMA Untamo Kepponen. Untamo omisti Laitilan keskustasta VAMMAISEN omakotitalon. Talon oven yläpuolella oli HELISEVÄ kyltti jossa luki "Laitilan KIUKKUISET munaa jakavat naiset". Untamo oli siis oman kylänsä HARMAANTUNUT Hugh Hefner. Hän kulki aina yllään IHANA kylpytakki, ja jalassaan hänellä oli JÄNNITTÄVÄT Crocksit. Ilotalo oli täynnä ELOTTOMIA naisia, joilla oli erittäin HÖLLYVÄT rinnat, sekä erittäin KARVAINEN alapää. Joka päivä Untamon ÄÄNEKKÄÄSEEN ilotaloon ajoi MARISEVIA teinejä mopoautollaan, pyrkimyksenään saada edes vähän munaa, naisilta. Eräänä päivänä kuitenkin Untamon HIMOKKAASEEN ilotaloon ei tullutkaan ketään. Untamo oli erittäin REPEYTYNYT ja hän lähti kaupungille etsimään syytä. Se selvisikin äkkiä, sillä Laitilan KOHMEISESSA jääkukko areenassa oli vierailulla turkulaiset Matti ja Teppo. Heidän JÄRISYTTÄVÄ esityksensä tulisi kestämään seuraavat viisi vuotta, eikä hallista päässyt kukaan ulos ennen keikan loppua- Untamo masentui, ja myi KARKEAT naisensa sekä oikeutensa naapurikunta Pyhärantaan, jossaa sitä pyörittävät ILOINEN Marika, sekä ULKOPUOLINEN Valppi.
Onko tarvetta vahvistaa itsetuntoaan,
katsomalla kauas lasin pohjaan.
Pitääkö paremmaksi halutessaan,
turvautua siihen mihin aina sorrutaan.

Kuinka paljon pitää ylpeyttä niellä,
ennen kuin on hyvä horjuvalla tiellä.
Riittääkö tusina onnea tuottamaan,
vaaditaanko lisää että aletaan luottamaan.

Tarvitaanko yhtään selkeätä sanaa,
riittääkö puhe joka vierienkin sammaltaa.
Kohoaako pohjalukemista itsetunto,
nouseeko kohisten ovelle kaatuvan kunto.

Ajatukset karkaa vaikka ne on kirkkaita,
voimalla valuen tuhoutuu vahvinkin aita.
Ostetaanko kaupasta hyvää perheonnea,
saadaanko aamuisin raikkautta kokea.

Eksyvätkö tieltään kulkijat horjuvan tien,
sulkeutuuko korkki edessä ihmisten.
Löytävätkö kotiin tolpalta portin,
saavatko perheiltään kauniin kiitoskortin.

Halutaanko vain unohtaa kaikki se koettu,
pitääkö tehdä sitä mitä ei ole tarkoitettu.
Monen litran jälkeen hajoaa ihmisyys,
löytyikö oikea vastaus vai säilyikö tyhmyys.

Määrittääkö sietokyky mielen lujuuden,
vai tuoko se esiin vain oman kurjuuden.
Tutkien tarkoin pitää omaa päätöstään,
itse se reitti kuitenkin aina päätetään.