IRC-Galleria

Karjalan kunnailla

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös'
a kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut.

Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin


Kalliolle kukkulalle

Kalliolle, kukkulalle
rakennan minä majani.
Tule, tule tyttö nuori
jakamaan se mun kanssani.

Jollen minä sua saa, niin
lähden täältä kauas pois,
muille maille vierahille,
etten sua nähdä vois

Kyllähän sen varmaan tiedän
etten minä sua saa
. tyydyn onneeni elän yksin
aina muistan sinua.

Eikä tässä asiassa
auta arvo, rikkaus.
Siinä koettaa voimiansa
kahden nuoren rakkaus.