IRC-Galleria

Monet kyyneleet valuivat,
mutta tuntui etteivät
ne loppuneet koskaan.
Kastelivat paitani ja
jäivät kimaltelemaan poskilleni.
En nähnyt ketään,
mutta tiesin kolmen
henkilön olevan läsnä.
Hiljaa seisoivat tajutani laidalla,
mutta kuitenkin läsnä
kun heitä tarvitsin.

Kipu oli niin valtava,
etten tiennyt miten päästä
pois sen alta.
Pelko tulevasta ja
tunne menetyksestä.
Voimat olivat kadonneet ja
jättäneet tilalle vain syyllisyyttä.
Syyllisyyttä itsestäni.
Tuntui,
ettei missään enää ollut valoa,
kuin kaikki olisi sortunut niskaan ja
yrittänyt tukehduttaa minut sinne.

Käytävällä ei ole juuri nyt valoa
vaan se on pimeä ja ahdas.
Monia rojuja lojuu jaloissani ja
yrittää kaataa minut.
Nyt on keskityttävä pysymään pystyssä,
sillä kaaduttuani en jaksa enää nousta ylös.

-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-'-

Kiitos rakkaani,
ilman teitä kahta en olisi tässä nyt.