IRC-Galleria

I stain your white walls with my redness,
you are pressing your handmark on my heart.

Will I stop you? No, I dont.
Will I reject you? No, I wont.

Every hair on my skin,
will feel you.
Every cell in my body,
will want you.

And when my mouth is closed by yours,
my eyes will eating you.

Mietinpä tässä sellaista juttua että kun porukka arvostelee ihmisiä ihmisenä sen perusteella miltä ne näyttää. Jos olet vähän oudomman naaman omaava tai jos näytät vaikkapa hiukan "kehitysvammaiselta" niin olet heti ihmiskastissa alempiarvoinen. Et saa samaa kohtelua kuin muut saisivat, koska et ole tietyin kriteerein "normaali". Sama pätee tyyliin, jos et noudata pinnallisinta, kuuminta muotia kaikin puolin, et ole arvoasteikossa kovin korkealla, vaan sinun koko ihmisyyden saa kyseenalaistaa.

Huoh, mutta entäs sitten kun ne arvostelijat ovat itse sellaisia joiden pärstä muistuttaa lähinnä nivus-hien kyllästämää lehtisilppuriin jäänyttä munasuojaa? Mikä lopulta kertoo sen kenellä on vara arvostella ja kenellä ei? Mediako kenties? Mikä perkele syöttää päähämme näitä ihannekuvia ja typeriä normeja?

Sitten esim. kouluissakin aina vaahdotaan että "kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti ja kaikki pitää ottaa huomioon" niin miten tämä toteutuu kun opettajat ja vanhemmat itse käyttäytyy juuri päinvastoin kuin koittavat opettaa?

Mikä vittu teitä vaivaa, antakaa nyt perkele kaikkien olla sellaisia kuin ovat! Kaikista ei tarvitsekkaan pitää eikä niiden kanssa ole pakko hengata, mutta kohdelkaa edes niin että kaikki on samalla linjalla. Pääsette itsekin helpommalla ja annatte itsestänne sentään vähän fiksumman kuvan kuin edes olette.

Nämä veijarit lähtevät silloin maailmalle.
Tuo edessä oleva harmaa, valkokasvoinen on kunnon poseeraaja XD Sellanen "hei beibe"- katse.

Ensiviikolla matokuurit edessä heille.

Kävin 24.10.09 Karjaalla, valokuvaaja Janne Koivuniemen kuvattavana.
Kaksi tuntia junassa, yhteen suuntaan ja noin 6h kuvauksia.

Olin todella väsynyt kun illalla kotiuduin mutta tyytyväinen: kuvauksissa ja mukavaa ja rento tunnelma kaikin puolin, kuvaaja oli erittäin miellyttävä persoona ja yhteistyömme sujui loistavasti.
Sain kehuja kasvonpiirteistäni ja siitä että kanssani oli kuulemma helppoa työskennellä ja olla :)

Nyt odotan innolla kuvien saapumista!
Teemat oli paikoin melkoisen repäiseviä ;)
Mitä näin muutamia kuvia, niin hyvää jälkeä oli ja herra Koivuniemi osaa valita mallille edulliset kuvakulmat.

Laitan heti esille kuvia kun ne saapuvat :)

Kiitokset Janne Koivuniemelle, tulen mielelläni uudestaankin kuvattavaksesi<3

Tulin tuossa selailleeksi tatskalehtiä ja kävi häiritsemään kun on porukkaa joka ottaa kuvia sinne tänne kehoaan ja kuvien teema ei edes sovi yhteen. Samalla tyypillä on vaikka musta-harmaa suden pää pohkeessa, päivänkakkara nilkassa (värillinen), pikkuinen värillinen ruusu ranteessa, musta tribaali saman käsivarren olkavarressa ja jotain pikku kiinamerkkejä niskassa jne.
Teemat ja tyylit eivät edes sovi yhteen ja kuvia on roiskittu sinne tänne.
Tulee mieleen nämä lapsuuden purkkapaketti tatuoinnit XD

---

> Ja tosiaankin ihan selventääkseni asiaa: tarkoitan lähinnä että ei mielestäni ole kovin nättiä varsinkaan jos samassa ruumiinosassa on useampi täysin toisistaan poikkeava kuva heitetty sinne tänne, on musta-harmaata ja värillistä sekaisin vaikka esim. koko kyynärvarsi.

En tarkoita tällä että kaikkien pitäisi ottaa jokin iso kokonaisuus vaan että olisi hyvä miettiä kuvien yhteensopivuutta tai että edes tyylisuuntaus/värimaailma olisi samaa.
Vai kehtaako joku ihan tosissaan väittää että sellanen yhden raajan peittävä sekaisen kirjava sekasotku olisi kaunista?

Oikeasti, joku järki kuvien ottamiseen, on ihan hirveää kun ihminen on kuin joulukuusi johon on jätetty Juhannuksen ja vapunkin koristeet.


Toki esim. tuo ruusu ranteessa yksinään (ilman saman käden olkavarren mustaa tribaalia) ja kiinamerkit niskassa toimisi. Pikkukuvissa less is more, vähemmän on enemmän. Toki jos useat kuvat on sijoiteltu hyvin niin silloin toimii mutta jos samassa ruumiinosassa on useita täysin erilaisia kuvia sekaisin, kyllä se minusta ainakin näyttää melko harkitsemattomalta.

Eikä ikää ole vielä edes kahta viikkoa. No, ne olivatkin syntyessään tavallista isokokoisempia joten ei kai ihme jos kasvavat muutenkin vauhdilla. Söpöjä kuin mitkä! <3

Hiukset kokonaan mustaa rastaa <3
Vaikka värit onkin piristävä lisäys mustan keskellä niin olen tässä vuosien aikana huomannut että kyllä se musta/tummat värit on mun värejä.
Kun hiukset on mustat kokonaan, voi meikissä kikkailla enemmän väreillä, mutta kokonaisuus ei ole "kirkuva".
Pidän muutenkin selkeästä ja pelkistetystä.

Vielä himottaisi sivukaljut takaisin. Pitää nyt vklopun aikana koittaa kikkailla hiusten kanssa vielä. Otsatukkakin vaan rastoiksi ja sivut veks. Sivukaljut oli todellakin "mun juttu" ja niitä kaipaan <3

Hihaa jatkettiin torstaina ja nyt se ulottuu peukalon sivulle asti.
Katariina tummensi vielä olkavarren taustoja niin kukat nousee paremmin esille. Vielä loppusilaus, kainaloon vähän pyörrettä ja tummennetaan taustoja hiukan sekä paikkaillaan kohtia mistä lähtenyt väriä.
Sitten alkaakin vasemman käsivarren projekti, peittämistä ja uudelleen rakentamista.
Ideoimme jo hieman etukäteen ja tarkoitus olisi tehdä vasemmasta käsivarresta ns. yöhiha, eli yöllä liikkuvia hyönteisiä, kasteisia lehtiä jne koska vasemmasta kädestä tulee melko tummansävyinen. Uuh, ei malttaisi odottaa :D <3

Melkein vuosi siinä menikin ja nyt sain tulokset: minulla on matematiikan oppimishäiriö, ns.lukihäiriö laskusuoritusten kanssa.
Kävin lähes vuoden verran säännöllisesti erilaisissa testeissä, ammatinvalinta psykologin kautta, kansanopiston testaajan kautta ja lopuksi kävin neuropsykologissa testeissä neuropsykologilla ja virallinen lausunto tuli.

Todella helpottavaa saada vihdoin jokin selitys sille miksi matikka on aina tökkinyt niin pahasti että jopa yksinkertaiset, kaksinumeroiset laskut kuten vaikkapa 21 + 56 on pitänyt laskea sormin tms apukeinoin ja sittenkin on vielä saattanut mennä mönkään!
Olen ollut 5:stä luokasta asti tukiopetuksessa ja tein kokeet aina helpotettuina, mutta siitä ei ole ollut mitään virallista merkintää missään koska muut numeroni olivat hyviä ja opettajat sanoivat etteivät halua laittaa minulle merkintää että olen opiskellut matematiikan pienluokassa, koska pienluokka oli yleensä vain "häiriköitä" varten ja sellainen en ole koskaan ollut.
Niin siksi se asia jätettiin mainitsematta, ja sen vuoksi asioitani ei ole otettu tosissaan seuraavissa kouluissa koska en ole voinut todistaa että olen ollut erityisopetuksessa.

Tähän asti on aina tuntunut siltä että olisin ollut vain tyhmä enkä tajua matikkaa joka on useiden opettajien mukaan ollut "helppoa kun sitä vaan rupeaa tenttamaan oikein urakalla" ja joskus on jopa käynyt niin että opettaja on vihjannut että koitan vain luistaa matikasta kun kokeesta on tullut aina vaan korkeintaan 2 pistettä.
Ja sitten on myös vedottu siihen että "olet kuitenkin muilla alueilla todella hyvä oppilas, kyllähän sä nyt tän matikankin osaat kun otat vaan niskasta kiinni!".
Olen ollut välillä todella yksin tän ongelmani kanssa :(

... mutta nyt on sekin asia todistettu ja saan mukautetun matematiikan ja helpotteita sekä tämä oppimishäiriö otetaan vihdoin tosissaan kun se on kaiken maailman testeillä vihdoin näytetty toteen :D

En kyllä tajua miksi ihmiset vaan voivottelevat asioidensa kanssa ja monilla jää ties mitä opintoja ihan naurettavasta syystä kesken kun vaan jossitellaan ja jossitellaan "no kun mä en vaan osaa".
Joo, en minäkään osaa, mutta otin asioista selvää ja nyt sain vihdoin syyn sille miksi matematiikan salat eivät aukea.
Tämä oppimishäiriö mikä minulla on, on kyllä harvinainen, mutta mikäli epäilee sellaista omalle kohdalleen, niin hakeutukaan ihmeessä testeihin, ne eivät maksa mitään! Tuleepa ainakin tutkittua asia niin että saadaan oikea syy selville. Mikään asia ei tule esille ellei sitä aleta tutkimaan ja oteta asiaa käsittelyyn. Turha sitä on paikoillaan itkeä asioita, jos niiden eteen ei mitään koskaan tee.

....hiha meinaan =)
Enää olkavarren takaa hiukan täytellään ja ranne-kämmenen sivut. Sitten laitan kuvaa kun koko homma on valmis. Toki noita alussa tehtyjä kiemuroita pitää värittää uudelleen jotta saadaan niistä hiukan tummemmat ja lopuksi katsotaan koko tatska läpi että onko jostain lähtenyt väriä ja "paikkaillaan". Tuntui muuten aika namilta kun kyynärpään päästä väritettiin :/

Huoh, on tämäkin ollut kokemus: turvotusta, visvaa, arvenmuodostumista minkä vuoksi on jouduttu pitämään välillä taukoa tatuoimisessa jotta iho saa palautua. Koko ajan on ollut paranneltavaa jossain. Onhan tässä kohta jo vuosi mennyt mutta on tätä kyllä tehtykin meikein parin viikon välein ja hiha sisältää paljon yksityiskohtia mitkä tietenkin vaatii huolellista työstöä. Ja huolellinen työ ei ole sitä nopeinta.

Hihassa on siis musta-harmaa-valkoinen väritys ja se alkaa rinnan päältä ja selän puolelta ja loppuu peukalon sivulle. Se sisältää 4kpl liljoja joista 3 auki ja yksi nupulla, lentävän sarvikuonokas-kovakuoriaisen ja lehdellä kävelevän turilaskuoriaisen sekä muhkean turilaskuoriaisen toukan, joka sijoitettiin melkein kuin kainaloon, käsivarren sisäpuolelle ylös.
Koko taustaa koristaa harmaat, tummuudeltaan vaihtelevat pyörteet, joita tulee jatkossa olemaan myös alaselässäni ja hartioiden takana molemmin puolin kunhan saadaan aloitettua toisen käden hiha.

Olen saanut todella hyvää palautetta tuosta kuvastani, ja olen itsekkin enemmän kuin erittäin tyytyväinen siihen.
Katariina Katla tekee erittäin kaunista jälkeä ja tuo kuvan esiin voimakkailla väri- ja valöörikontrasteilla, hän ei käytä laineja ollenkaan, ja olen itse erittäin tykästynyt tähän tyyliin.
Muutenkin kun miettii: oletko nähnyt luonnossa valkoista kukkaa, jossa on mustat ääriviivat? Epäilen, joten miksi tatuoinneissa niin usein käytetään liikaa ääriviivoja kun kuvassa olevan asian voi tuoda luonnollisemmin ja kauniimmin esiin taustan avulla ja "rajata" se taustan kautta?
Old- ja New School tyylisuuntaus on tietenkin asia erikseen, koska siinä tyylissä suuriosa tyylin tunnusmerkkiä on juuri paksut lainit.

Luulempa että tämä mustien ääriviivojen käyttö johtuu siitä että porukka ottaa aina jonkin pikkuisen kuvan johon ei kuulu taustaa yleensä ollenkaan, joten johonkinhan sen kuvan pitää loppua. Itse kyllä henk.koht suosittelen isomman kuvan ottamista, siitä saa selkeämmän ja se säilyykin selkeämpänä kuin pikkuiset otokset.

Nyt taas parannellaan hetki ja loppurutistus vielä edessä :)

Neiti Katla taas tänään neuloitti käsivarttani oikein urakalla 3,5 tuntia.
Tuntui namulta mutta nyt on pyörrettä taas lisää ja ihanan inha, pullea toukkanen käsivarren sisäpuolella <3

Kyllä se tatskan ottamisessa pahin vaihe on sen parantelu: kun tatskan rasvaa, sitä saa varoa koko ajan ettei se tartu minnekään, sitä jomottaa ja kuumottaa, et voi nojata sillä kohdalla mihinkään, vaatteet tarttuu siihen kiinni (kelmuakaan ei kannata koko ajan pitää jotta tatska saa ilmaa)
lakanat tarttuu siihen, väriä tarttuu edellämainittuihin ja sitten kun tämä vaihe on ohitse, alkaa se ruven kylväminen: sitä irtoaa jokapaikkaan, tatska kutisee helvetisti, voi olla että yöllä olet unissasi raapinut sitä jne...
Että sellasta. Se itse tatskausvaihe on pieni kusen luikaus verrattuna tähän vittumaiseen paranteluvaiheeseen.

... ja silti niitä pitää saada! :D

Enskerralla käsivarren alaosaa hinkataan, sitten hiha alkaakin olla viittä vaille valmis. Ja komea on!
Ihanaa kun Tuskassa moni vanhempikin ihminen tuli kehumaan että kaunista jälkeä =)
Mun valkoiset liljat vaan sai Tuska-vklopun aikana vähän kellertävää sävyä kun iho ruskettui jonkun verran, mutta se tasoittuu taas kun rusketus katoaa.