IRC-Galleria

Reilut 1,5v sitten tuo pässinpää tuli elämääni. Olin haaveillut kissan hankkimisesta vaikka kuinka pitkään mutta en ollut vielä toteuttanut asiaa. Sitten eräs kaunis ilta, kun olin naapurillani, hän sai soiton että voiko hakea hylätyn kissan pois kuljeksimasta jostain talon pihalta (naapurini toimii eläinsuojelu yhdistyksen hommissa). Sanoin että voin majoittaa kissan ja jos se on luonteeltaan mukava ja viihtyy luonani, niin pidän sen. No, sehän istui näihin odotuksiin enemmän kuin hyvin!

Olen aina haaveillut pitkäkarvaisesta kissasta, kuten norjalainen metsäkissa tai persialainen, mutta sitten elämääni tassuttikin ihan tavallisen maatiaisen näköinen karvanaama ja vei koko sydämen.

Kaikkien tapahtumien ja ajankulun myötä tuli ilmi että tässä kissassa on muutakin omituista kuin koiramainen, omistajaansa seuraava käytös, koiramainen oppiminen ja yleensä epäkissamaiseksi luonnehdittu sosiaalisuus.

Ensimmäinen viittaus oli kun vein hänet sterilisoitavaksi, niin kissa, joka painoi silloin vaivaiset 2,9kg, ei nukahtanut vaikka eläinlääkäri antoi hänelle nukutus-ainetta yli 5kiloisen kissan tarpeisiin. Kyseessä on kuulemma keskushermosto viasta johtuva ominaisuus, jolloin nukutus-aineet eivät tehoa. Eläinlääkäri epäili että kissani on joutunut menneisyydessään jonkun myrkyttäjän kohteeksi :(

Tästä kertoi myös se että kissani alkoi nuolla karvojaan pois mahastaan. Iho on täysin kunnossa ja karvaa ei lähde muualta ollenkaan.

Käytän kissallani e-pillereitä, joten kokeilin pitää taukoa niistä. Ei auttanut. Lääkäri suositteli kattavaa loishäätöä, eikä sekään auttanut. Lopulta, otettiin kokeita ja niiden tuloksena: täysin terve kissa. Eläinlääkäri sanoikin että "kissasi on siis vaan outo" ja tämä on käytöshäiriö, joka johtuu mitä todennäköisemmin siitä keskushermosto viasta.

Kissani on täysin terve ja elinvoimainen, karvaa ei lähde yhtään, ruoka maistuu (syötänkin hänelle vain ruokia joissa ei ole viljaa tai sokeria) ja käyttäytyykin erinomaisen hyvin. Kun tulen koulusta kotiin, hän odottaa minua eteisessä. Kun olen sohvalla, hänkin tulee sinne. Tietokoneella ollessani, kissa on useimmiten sylissäni (kuten nytkin:). Kun menen nukkumaan tai luen kirjaa sängyssä, kissa tulee sinne ja tahtoo peiton alle viereen. Matkustaessamme, kantokopassa hän ei halua olla, vaan pitää päästä syliin. Siinä hän sitten istuu koko matkan aivan hiljaa ja katselee ohi viliseviä maisemia :) Tulee luokseni jos kutsun häntä ja jos välillä huutelen että missäs olet, niin jostain kuuluu "grrnau!" ja iloinen ilme naamallaan sen utelias pikku pää ilmestyy jostain <3.

Kesäisin ulkoillaan valjaissa ja karvalähtö-kautena hän suostuu kylpyynkin suurimmitta mukinoitta.

Olen kyllä aina ollut vahvasti sitä mieltä että jokainen eläin on persoonansa, mutta tässä kissassa sitä persoonaa olisi vaikka muille jakaa! Ehkä tässä onkin tarina ihmisistä, joista yksi sattuu olemaan syntynyt kissan olomuotoon :)

1.12 alkaen olen uuden asunnon onnellinen asukki :)

Tupareista infoilen kyllä facebookin puolella sitten kun saan kaikki tavarat paikoilleen ja asunnosta kodin.

Saan pidennyskolvin kohta omakseni joten voin kiinnittää myös sinettipidennyksiä ja raitoja. Ota yhteyttä jos olet kiinnostunut :)

Ihanan valoisaa ulkona, jotenkin tulee sellainen olo että jaksaakin paremmin kun ei aina ole pimeää :) Kohta fillaroimaan kun loputkin jäät sulaa ja saan ostettua uuden cd-soittimen. Kuulokkeet korviin ja menoksi!

Nyt ois sitten alavatsassa liljan alku sekä sormissa pisteet <3 Kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa muodostua. Kivaa vaan nyt pitää hanskoja kädessä kun nuo pisteet on kuulemma melkoisen herkät tulehtumaan. Nooh, viikko ainakin parantelua, sen jälkeen näkee jäivätkö kuinka hyvin.

I stain your white walls with my redness,
you are pressing your handmark on my heart.

Will I stop you? No, I dont.
Will I reject you? No, I wont.

Every hair on my skin,
will feel you.
Every cell in my body,
will want you.

And when my mouth is closed by yours,
my eyes will eating you.

Mietinpä tässä sellaista juttua että kun porukka arvostelee ihmisiä ihmisenä sen perusteella miltä ne näyttää. Jos olet vähän oudomman naaman omaava tai jos näytät vaikkapa hiukan "kehitysvammaiselta" niin olet heti ihmiskastissa alempiarvoinen. Et saa samaa kohtelua kuin muut saisivat, koska et ole tietyin kriteerein "normaali". Sama pätee tyyliin, jos et noudata pinnallisinta, kuuminta muotia kaikin puolin, et ole arvoasteikossa kovin korkealla, vaan sinun koko ihmisyyden saa kyseenalaistaa.

Huoh, mutta entäs sitten kun ne arvostelijat ovat itse sellaisia joiden pärstä muistuttaa lähinnä nivus-hien kyllästämää lehtisilppuriin jäänyttä munasuojaa? Mikä lopulta kertoo sen kenellä on vara arvostella ja kenellä ei? Mediako kenties? Mikä perkele syöttää päähämme näitä ihannekuvia ja typeriä normeja?

Sitten esim. kouluissakin aina vaahdotaan että "kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti ja kaikki pitää ottaa huomioon" niin miten tämä toteutuu kun opettajat ja vanhemmat itse käyttäytyy juuri päinvastoin kuin koittavat opettaa?

Mikä vittu teitä vaivaa, antakaa nyt perkele kaikkien olla sellaisia kuin ovat! Kaikista ei tarvitsekkaan pitää eikä niiden kanssa ole pakko hengata, mutta kohdelkaa edes niin että kaikki on samalla linjalla. Pääsette itsekin helpommalla ja annatte itsestänne sentään vähän fiksumman kuvan kuin edes olette.

Nämä veijarit lähtevät silloin maailmalle.
Tuo edessä oleva harmaa, valkokasvoinen on kunnon poseeraaja XD Sellanen "hei beibe"- katse.

Ensiviikolla matokuurit edessä heille.

Kävin 24.10.09 Karjaalla, valokuvaaja Janne Koivuniemen kuvattavana.
Kaksi tuntia junassa, yhteen suuntaan ja noin 6h kuvauksia.

Olin todella väsynyt kun illalla kotiuduin mutta tyytyväinen: kuvauksissa ja mukavaa ja rento tunnelma kaikin puolin, kuvaaja oli erittäin miellyttävä persoona ja yhteistyömme sujui loistavasti.
Sain kehuja kasvonpiirteistäni ja siitä että kanssani oli kuulemma helppoa työskennellä ja olla :)

Nyt odotan innolla kuvien saapumista!
Teemat oli paikoin melkoisen repäiseviä ;)
Mitä näin muutamia kuvia, niin hyvää jälkeä oli ja herra Koivuniemi osaa valita mallille edulliset kuvakulmat.

Laitan heti esille kuvia kun ne saapuvat :)

Kiitokset Janne Koivuniemelle, tulen mielelläni uudestaankin kuvattavaksesi<3

Tulin tuossa selailleeksi tatskalehtiä ja kävi häiritsemään kun on porukkaa joka ottaa kuvia sinne tänne kehoaan ja kuvien teema ei edes sovi yhteen. Samalla tyypillä on vaikka musta-harmaa suden pää pohkeessa, päivänkakkara nilkassa (värillinen), pikkuinen värillinen ruusu ranteessa, musta tribaali saman käsivarren olkavarressa ja jotain pikku kiinamerkkejä niskassa jne.
Teemat ja tyylit eivät edes sovi yhteen ja kuvia on roiskittu sinne tänne.
Tulee mieleen nämä lapsuuden purkkapaketti tatuoinnit XD

---

> Ja tosiaankin ihan selventääkseni asiaa: tarkoitan lähinnä että ei mielestäni ole kovin nättiä varsinkaan jos samassa ruumiinosassa on useampi täysin toisistaan poikkeava kuva heitetty sinne tänne, on musta-harmaata ja värillistä sekaisin vaikka esim. koko kyynärvarsi.

En tarkoita tällä että kaikkien pitäisi ottaa jokin iso kokonaisuus vaan että olisi hyvä miettiä kuvien yhteensopivuutta tai että edes tyylisuuntaus/värimaailma olisi samaa.
Vai kehtaako joku ihan tosissaan väittää että sellanen yhden raajan peittävä sekaisen kirjava sekasotku olisi kaunista?

Oikeasti, joku järki kuvien ottamiseen, on ihan hirveää kun ihminen on kuin joulukuusi johon on jätetty Juhannuksen ja vapunkin koristeet.


Toki esim. tuo ruusu ranteessa yksinään (ilman saman käden olkavarren mustaa tribaalia) ja kiinamerkit niskassa toimisi. Pikkukuvissa less is more, vähemmän on enemmän. Toki jos useat kuvat on sijoiteltu hyvin niin silloin toimii mutta jos samassa ruumiinosassa on useita täysin erilaisia kuvia sekaisin, kyllä se minusta ainakin näyttää melko harkitsemattomalta.