Reilut 1,5v sitten tuo pässinpää tuli elämääni. Olin haaveillut kissan hankkimisesta vaikka kuinka pitkään mutta en ollut vielä toteuttanut asiaa. Sitten eräs kaunis ilta, kun olin naapurillani, hän sai soiton että voiko hakea hylätyn kissan pois kuljeksimasta jostain talon pihalta (naapurini toimii eläinsuojelu yhdistyksen hommissa). Sanoin että voin majoittaa kissan ja jos se on luonteeltaan mukava ja viihtyy luonani, niin pidän sen. No, sehän istui näihin odotuksiin enemmän kuin hyvin!
Olen aina haaveillut pitkäkarvaisesta kissasta, kuten norjalainen metsäkissa tai persialainen, mutta sitten elämääni tassuttikin ihan tavallisen maatiaisen näköinen karvanaama ja vei koko sydämen.
Kaikkien tapahtumien ja ajankulun myötä tuli ilmi että tässä kissassa on muutakin omituista kuin koiramainen, omistajaansa seuraava käytös, koiramainen oppiminen ja yleensä epäkissamaiseksi luonnehdittu sosiaalisuus.
Ensimmäinen viittaus oli kun vein hänet sterilisoitavaksi, niin kissa, joka painoi silloin vaivaiset 2,9kg, ei nukahtanut vaikka eläinlääkäri antoi hänelle nukutus-ainetta yli 5kiloisen kissan tarpeisiin. Kyseessä on kuulemma
keskushermosto viasta johtuva ominaisuus, jolloin nukutus-aineet eivät tehoa. Eläinlääkäri epäili että kissani on joutunut menneisyydessään jonkun myrkyttäjän kohteeksi :(
Tästä kertoi myös se että kissani alkoi nuolla karvojaan pois mahastaan. Iho on täysin kunnossa ja karvaa ei lähde muualta ollenkaan.
Käytän kissallani e-pillereitä, joten kokeilin pitää taukoa niistä. Ei auttanut. Lääkäri suositteli kattavaa loishäätöä, eikä sekään auttanut. Lopulta, otettiin kokeita ja niiden tuloksena:
täysin terve kissa. Eläinlääkäri sanoikin että "
kissasi on siis vaan outo" ja tämä on käytöshäiriö, joka johtuu mitä todennäköisemmin siitä keskushermosto viasta.
Kissani on täysin terve ja elinvoimainen, karvaa ei lähde yhtään, ruoka maistuu (syötänkin hänelle vain ruokia joissa ei ole viljaa tai sokeria) ja käyttäytyykin erinomaisen hyvin. Kun tulen koulusta kotiin, hän odottaa minua eteisessä. Kun olen sohvalla, hänkin tulee sinne. Tietokoneella ollessani, kissa on useimmiten sylissäni (kuten nytkin:). Kun menen nukkumaan tai luen kirjaa sängyssä, kissa tulee sinne ja tahtoo peiton alle viereen. Matkustaessamme, kantokopassa hän ei halua olla, vaan pitää päästä syliin. Siinä hän sitten istuu koko matkan aivan hiljaa ja katselee ohi viliseviä maisemia :) Tulee luokseni jos kutsun häntä ja jos välillä huutelen että missäs olet, niin jostain kuuluu "grrnau!" ja iloinen ilme naamallaan sen utelias pikku pää ilmestyy jostain <3.
Kesäisin ulkoillaan valjaissa ja karvalähtö-kautena hän suostuu kylpyynkin suurimmitta mukinoitta.
Olen kyllä aina ollut vahvasti sitä mieltä että jokainen eläin on persoonansa, mutta tässä kissassa sitä persoonaa olisi vaikka muille jakaa! Ehkä tässä onkin tarina ihmisistä, joista yksi sattuu olemaan syntynyt kissan olomuotoon :)