IRC-Galleria

Ihmiskunta on kehittynyt pitkälle primitiivisestä muodostaan, jonka tarkoituksena on selviytyä hengissä kuolemaan asti. Nykyään sitä ei edes huomaa, miten väki yrittää omalla tavallaan selviytyä. Tietenkin kehitysmaissa on hieman eri tavalla, mutta katso nyt tuota kaduntallaajaa, se varmaan ajattelee seuraavaa palkkaansa, tai perjantain deittiä (jos on sinkku) tai baari-iltaa (jos on naimisissa). Sitä voisi kutsua selviytymisvieetiksi, koska palkkaa miettivä mies ajattelee miten selviää seuraavaan palkkaan asti, deittiä halajava haluaa jatkaa sukua, se on kaikilla miehillä siinä yhdessä y-kromosomissa. Ja se joka ajattelee baari-iltaa haluaa ehkä sosialisoitua lisää, taikka peräti unohtaa surunsa.

Tämä on ihan normaalia selviytymisen tarvetta.

Miksi ihmisellä on rahkeita itsemurhaan? En ymmärrä käsitettä. Eihän se geeneissä voi olla, kun hiiliperäiset organismit ovat kehittyneet selviytymistä ajatellen. Miksi ihmisen pitäisi tappaa itsensä? Unohtaakseen? Ei. Se ei ole unohtamista, se on torjumista. Unohtaa voi muillakin tavoilla, ja elää asioiden ohi ajatellen niiden olevan vain yksi pieni pala omaa elämänkaarta. Mutta tämä ei vastaa kysymykseen, miksi ihmiset tappavat itseään. Kehityksellä ei ole selvää selitystä tälle, eikä edes hetken mielijohteesta tehdyille itsemurhille, kun aivojen ei pitäisi toimia niin, että pieni tai suuri stressi ajaa itsariin.

Tulin siis ajatelleeksi että jospa aivot eivät halua lisää fyysistä tai henkistä tuskaa, ja käskevät kehoa tuhoamaan itsensä. Se on selvin ja parhain selitys tälle ilmiölle. Sotavanki haluaa ehkä kuolla, ettei saisi enää nähdä ystäviensä kärsivän, tai ei halua enää itse kärsiä.

Mä en halua kärsiä, mutta eihän kärsimys musta ulospäin näy. Jos näet mut tuolla kadulla enkä näytä iloiselta, se ei ole siksi että olen vain perussuomalainen, vaan siksi että olen oikeasti surullinen. Jos hymyilen, SAATAN tarkoittaa sitä.

Kuka haluaa kärsiä?